Siinä olisi minusta reilu järjestys: Maria luopuisi osasta mukavuudestaan terveytensä vuoksi, sinä käyttäisit säästöjäsi tyttäresi auttamiseen, ja minä voisin vilpittömästi iloita siitä, että hän saa kauniin hymyn. Eikö juuri sitä te loppujen lopuksi toivoneet?
Helena iski kämmenensä pöytään niin kovaa, että kupit hypähtivät.
— Te pilkkaatte minua! Tehän yritätte vain ryöstää minut!
— Päinvastoin, me kannatamme sinun omaa ajatustasi, Mikael vastasi tyynesti ja irrottautui ovenpielestä. — Sinä tulit meidän kotiimme valmiin suunnitelman kanssa, jonka tarkoitus oli viedä rahat vaimoltani. Ja vieläpä minun selkäni takana. Jos Maria tarvitsee rahaa, hän voi myydä autonsa tai sopia klinikan kanssa osamaksusta. Mutta paina tämä mieleesi kerralla: meidän talouteemme ei enää kukaan työnnä käsiään. Jos kuulet vielä yhdenkin tällaisen talousneuvon suustasi, lopetan myös sinun rahallisen auttamisesi kokonaan.
Helena alkoi hengittää raskaasti. Hänen salamaiseksi tarkoitettu hyökkäyksensä oli romahtanut näyttävästi. Hän ei ollut saanut meiltä senttiäkään, ja kaiken lisäksi hänen omat kuukausittaiset tukirahansa pojalta olivat nyt vaarassa.
Hän nousi äkisti, sieppasi laukkunsa ja kohotti leukansa ylpeästi.
— Asia tuli selväksi. Te olette sydämettömiä itsekkäitä ihmisiä. Maria oli oikeassa: teiltä saa apua vain, jos sen hakee oikeuden kautta.
Hän marssi eteiseen ja kiskoi takkia kiireellä ylleen. Minä seurasin sanattomana perässä sulkeakseni oven hänen jälkeensä.
— Häivy vaan! Onni huikkasi reippaasti jäähyväisiksi.
Helena paiskasi oven kiinni sellaisella voimalla, että eteisen kaapin lasit helisivät. Mikael ja minä katsoimme toisiamme, puhalsimme yhtä aikaa pitkän hengähdyksen, ja mieheni hymyili minulle hieman nolona.
— Anteeksi tästä näytöksestä. En tosiaan arvannut, että vaatimukset voisivat mennä näin pitkälle.
— Tärkeintä on, että oppi meni perille kerralla, sanoin ja aloin keittää meille uutta teetä.
Vierailun seuraukset näkyivät nopeasti. Kun Maria ymmärsi, ettei uusia rahoittajia ollut tulossa ja ettei hänen äitinsä aikonut luopua omista säästöistään edes täydellisen mainoshymyn vuoksi, hän löysi yllättäen paljon edullisemman hammaslääkäriaseman. Siellä hoidot sai maksaa vaiheittain. Koko ongelma ratkesi parissa päivässä aivan itsestään, ja myrsky laantui.
Helena mökötti tasan kaksi viikkoa eikä vastannut puheluihin. Sitten hän ilmestyi taas, tällä kertaa muka tuodakseen joitakin laskuja. Hän käyttäytyi hiljaisesti ja kohteliaasti ja katseli enimmäkseen lattiaan. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, että tapa tehdä yllätysvierailuja minun palkkapäivänäni katosi lopullisesti.
Nyt aina, kun puhelimeeni kilahtaa viesti rahan saapumisesta tilille, muistan tuon illan hymyillen. Kävi ilmi, että paras tapa torjua toisten rahavaatimukset on ehdottaa ajoissa, että vaatija aloittaa säästämisen omasta kukkarostaan.