— Näetkö nyt, miten järkevä mies sinulla on, hän ymmärtää heti, että siskoa pitää auttaa! Helena julisti voitonriemuisesti. — Anna, ota mobiilipankki auki, minä annan Marian tilinumeron. Tehdään saman tien ensimmäinen siirto hoidon alkuvaihetta varten.
— Hetkinen, Helena, miksi tällainen kiire? minä keskeytin hänet lempeällä äänellä. — Jos kerran puhumme näin laajasta perheen sisäisestä tuesta, niin eikö olisi reilua käsitellä asiaa kunnolla ja kokonaisuutena? Marian tilanne on vakava, eivätkä minun vaatimattomat tuloni välttämättä riitä pitkälle. Yhdistetään siis kaikki säästömme.
— Mitkä ihmeen säästöt? Helena terästäytyi heti, ja hänen äskeinen innostuksensa haihtui kuin sitä ei olisi ollutkaan.
— No mutta te itsehän juuri sanoitte, että läheiset jakavat kaiken keskenään. Teidän tilillänne on melkoinen summa autotallin myynnistä, ja lisäksi saatte joka kuukausi ihan kohtuullista eläkettä, jonka olette voinut panna kokonaan sivuun, koska Mikael maksaa teille säännöllisesti asumiskuluja ja ruokaa. Jos nostamme jo huomenna määräaikaistalletuksenne ja lisäämme siihen vuoden aikana kertyneet eläkkeet, Marialle riittää rahaa paitsi implantteihin myös vaikka vuoden kuntosalikorttiin.
Helena ponnahti tuoliltaan niin äkisti, että olisi voinut luulla istuimen alle ilmestyneen katapultin laukaisimen.
— Oletko sinä menettänyt järkesi?! hän haukkoi henkeään raivosta. — Minun säästöni ovat hätävaraa pahan päivän varalle! Ne ovat minun rahojani! Miten sinä kehtaat edes vihjata koskevasi niihin?
— Eläkää vain satavuotiaaksi, eihän tässä mistään pahasta päivästä ole kyse, kohautin olkapäitäni. — Keskinäisen avun periaatteet kuulostavat aina erityisen kauniilta silloin, kun laskun maksaa joku muu. Mihin te sitä talletusta tarvitsette, jos teillä on tytär, jolla on suurempi tarve? Tehän juuri vakuutitte, että raha on pelkkää tomua perhevelvollisuuden rinnalla.
— Varastaa ei saa! Onni karjaisi eteisestä ja matki täydellisesti Helenan äänenpainoa viimevuotisesta kohtauksesta, joka oli syntynyt kaupassa kadonneiden vaihtorahojen takia.
— Turpa kiinni, kirottu lintu! Helena kiljaisi ja pudotti lopullisesti viisaan perheenemännän naamionsa. — Anna, älä sotke asioita! Minun rahani ovat minun vanhuuttani varten. Maria taas on nuori nainen, hänen täytyy saada yksityiselämänsä kuntoon, eikä hänellä ole samoja mahdollisuuksia ansaita kuin teillä!
— Hänellä on uudehko auto, jonka hankkimisessa sinä autoit häntä viime neljänneksellä, Mikael muistutti rauhallisesti.
— Ja mitä sitten, pitäisikö hänen kulkea jalan?! Helena huusi.
— Miksi jalan? minä vastasin heti. — Auton voi myydä, ostaa oikein kelpo käytetyn pikkuauton ja käyttää erotuksen Marian hampaisiin.