Anneli asteli keittiöön voitonvarmana, asettui tuolille kuin tarkastaja virastossa ja kaivoi valtavan käsilaukkunsa uumenista paksun ruutuvihon. Sen kulunut keinonahkakansi näytti siltä kuin se olisi nähnyt useamman sukupolven talouskurit.
— Tässä! hän ilmoitti ja läimäytti kämmenensä pöytään vihon viereen. — Olen kirjannut kaiken yksityiskohtaisesti ylös. Olen pannut teidän huolettoman elämänne järjestykseen kohta kohdalta. Laadin teille tiukan säästöohjelman seuraaviksi viideksi vuodeksi.
Laitoin vedenkeittimen päälle ja otin kaapista mukit. Samalla keittiökalusteen alta kömpi laiskasti esiin meidän pullea punainen kissamme Barmalei. Se tassutteli anopin jalkojen luo, haistoi hänen ortopedista kenkäänsä ja pärskähti niin kuvaavasti, ettei sen mielipiteestä jäänyt epäselvyyttä. Sitten se vetäytyi arvokkaasti patterin alle.
— No jo on karvainen loinen! Anneli kiskaisi jalkansa irti lattiasta inhon vallassa. — Ja tästä pääsemmekin ensimmäiseen kohtaan! Lemmikkien ylläpito. Te ostatte tuolle vapaamatkustajalle ruokaa kymmenen euroa pussilta! Käsittämätöntä haaskausta. Minun aikanani kissat söivät halpaa kalaa ja makaronia ja pyydystivät hiiriä! Tämä teidän elättinne alkaa kohta vaatia leikkeleitä hopeatarjottimelta. Kissa siirretään puuroon ja edulliseen kalaan. Säästöä kolmekymmentä euroa kuussa.
— Selvä, kirjasin muistiin, nyökkäsin ja laskin hänen eteensä teekupin. — Puuroa kissalle. Mitä muuta ihmebudjetistanne löytyy?
Näennäinen myöntyväisyyteni sai anopin silmin nähden innostumaan. Hän käänsi seuraavan sivun. Paperit olivat täynnä pientä, terävää käsialaa.
— Toinen kohta: sähkö ja vesi! Anneli kohotti etusormensa ilmaan kuin olisi pitänyt luentoa. — Katsoin eilen teidän laskujanne. Te lorotatte vettä kuin täällä olisi oma vesiputous. Helena, astiat pestään vadissa. Vesi vatiin, tippa pesuainetta, kaikki astiat samalla vedellä ja lopuksi nopea huuhtaisu. Entä jääkaappi? Miksi sen pitää käydä täydellä teholla? Sen voi yöksi irrottaa seinästä. Eivät ne ruoat muutamassa tunnissa pilalle mene, keittiössä on muutenkin viileää. Ja wc! Miksi joka kerta pitää päästää koko säiliöllinen vettä? Sinne pannaan tiiliskivi. Veden määrä pienenee ja säästö on valtava!
— Tiili vessanpöntön säiliöön ja jääkaappi yöksi pois päältä, toistin samalla kun kaadoin teetä omaan mukiini. — Erinomainen kokonaisratkaisu. Ja pilaantuneet ruoat voidaan kai sitten jalostaa siihen mainitsemaanne mannasuurimomakkaraan?
— Älä keskeytä! Anoppi oli päässyt vauhtiin. — Seuraavaksi wc-paperi. En ymmärrä, miksi te ostatte kolmikerroksista paperia, jossa on vielä kamomillan tuoksu. Kamomilla vessassa on porvarillista hömpötystä ja täysin perusteetonta ylellisyyttä. Tavallinen harmaa paperi, rulla kahdellakymmenellä sentillä, siinä teille sopiva vaihtoehto. Se on karheaa, mutta kasvattaa luonnetta. Säästöä kaksi euroa.
— Kamomillat poistetaan ja siirrytään kurinalaiseen karheuteen, sanoin ja hörppäsin teetä. — Merkitty.
— Neljäs kohta! Anneli kostutti sormenpäänsä syljellä ja käänsi taas sivua. — Kodin pesuaineet! Kylpyhuoneessa on kolme pulloa shampoota. Sinulla omasi, Mikaelilla omansa ja vielä jokin hoitoaine päälle. Mitä te oikein olette, iskelmätähtiä? Yksi pala mäntysuopaa tai pyykkisaippuaa korvaa koko kemiantehtaan. Sillä voi pestä hiukset, sukat ja lattiat. Hiuksista tulee vahvat ja paksut!
Juuri silloin putkimies Matti astui varmoin askelin keittiöön. Toisessa kädessä hänellä oli jakoavain ja toisessa pätkä vanhaa putkea.
— Emäntä, anteeksi kamalasti, mutta teillä on tuolla hajulukon tiiviste murentunut ihan kokonaan. Siihen pitää laittaa uusi. Ja teille, arvon rouva, Matti käänsi kiinnostuneen katseensa anoppiin, sanoisin tuosta saippua-asiasta sen verran, että älkää yllyttäkö kansaa turhaan. Minun anoppini pesi kerran säästösyistä hiuksensa pyykkisaippualla. Ei saanut kolmeen päivään kampaa läpi. Lopulta piti vetää koneella lyhyeksi. Tosin kampaamokuluissa säästyi komeasti, se on myönnettävä. Shampoota ei sen jälkeen enää tarvittu lainkaan.
— Teiltä, työmies, ei kysytty mitään! Anneli tuohtui. — Hoitakaa te vain ne putkenne! Kaiken maailman ilmaisneuvojia täällä riittääkin.
Matti kohautti olkapäitään, kaatoi karahvista vettä lasiin, joi sen rauhallisesti ja palasi kylpyhuoneeseen mutisten mennessään:
— Pyhä ihminen on minun vaimoni, kun tuli sukuun ihan ilman sukulaisia…
— Niin, jatketaan, anoppi sanoi ja työnsi putkimiehen huomautuksen mielestään kuin sitä ei olisi koskaan lausuttukaan. Hän painoi katseensa jälleen vihkoon. — Manikyyri. Helena, sinä olet neljäkymmentäviisi vuotta vanha. Ketä sinä kuvittelet houkuttelevasi niillä kynsillä? Sinulla on laillinen aviomies. Osta kolmen euron kynsiviila, siisti reunat, sivele päälle kirkasta lakkaa ja siinä se. Mutta ei, sinä juokset salongeissa ja kannat rahaa vieraille naisille. Ja vaatteet! Minä näin sinun mekkosi kaapissa. Miksi ostaa uutta, jos vanha ei ole vielä kulunut puhki? Sen voi paikata, muokata, ommella uudestaan, vaikka kiinnittää siihen koristepaikan pahimpaan kohtaan. Ja töihin voi kävellä, ei aina tarvitse mennä bussilla. Vain viisi pysäkinväliä! Tekee hyvää terveydelle.
Nousin, kävelin jääkaapin luo ja irrotin magneetin alta puhtaan muistilapun. Otin kynän ja istuin anoppia vastapäätä.
— Tiedättekö, Anneli, te saitte minut lopullisesti vakuuttuneeksi, sanoin tyynesti. — Tiukka talouskuri on kerrassaan loistava ajatus. Mikael ja minä olemme tosiaan käyttäneet rahaa liian huolettomasti. Perheen budjetti on otettava rautaiseen valvontaan.
— No niin! hän huudahti ilahtuneena ja suoristi hartiansa voitonriemuisesti. — Minähän sanoin! En minä huonoja neuvoja anna. Anna nyt ne kortin numerot, niin käyn nostamassa rahat, ja sitten aloitamme uuden, oikeanlaisen elämän.
— Hetkinen, kohotin käteni pyytäen hiljaisuutta. — Jos meillä kerran on nyt yhteinen perhepata ja täydellinen säästökuuri, sääntöjen täytyy koskea kaikkia siihen osallistuvia. Entisenä kirjanpitäjänä te ette voi olla tästä eri mieltä. Debetin ja kreditin on täsmättävä. Siksi teemme aivan ensin tarkan tarkastuksen myös teidän omiin raha-asioihinne. Sanokaapa luvut.
Anoppi räpytteli silmiään hämmentyneenä. Smaragdinvihreä baskeri valahti hänen päässään vinoon, melkein vasemman korvan päälle.