Mikael hieraisi otsaansa ja huokaisi, kuin koko asia olisi ollut hänelle jo ennalta liian raskas.
— Johanna, älä nyt heti ovesta sisään tullessasi aloita, hän mutisi. — Äiti on vain huolissaan Annasta. Häät ovat vaarassa peruuntua, ja Tuomas käy jo ylikierroksilla.
— Ja miten minun asuntoni liittyy siihen? Johanna kysyi terävästi.
— Mehän olemme samaa perhettä! Mikael nosti vihdoin katseensa puhelimesta. — Myydään se Rakentajankadun yksiö. Osa rahoista annetaan Annalle ravintolaa ja käsirahaa varten. Loput laitetaan meidän asuntolainaan. Meidänkin kuukausierämme pienenisi. Eihän se nyt huono asia olisi?
Johanna katsoi miestään pitkään.
— Ehdotatko sinä tosissasi, että myyn oman ennen avioliittoa saadun asuntoni, jotta sinun sisaresi pääsee juhlimaan ravintolassa?
— Ei se pelkästään Annan takia ole, Mikael alkoi kiemurrella. — Sanoinhan juuri, että meidän yhteinen velkamme pankille vähenisi. Olemme olleet neljä vuotta yhdessä, Johanna. Minäkin tuon palkkani yhteiseen talouteen.
— Asuntolainaa maksamme puoliksi, Johanna muistutti kylmästi. — Isoäitini perintö ei kuulu sinulle millään tavalla.
— Taas tuo sinun ja minun! Mikael ponkaisi sohvalta seisaalleen. — Heti kun vähänkin tulee tiukka paikka, sinä vedät rajan keskelle lattiaa. Eikö perheen puolesta voisi joskus joustaa? Auttaa omaa siskoa? Sinä pidät kynsin hampain kiinni jostain seinistä ja tiilistä, mutta elävät ihmiset eivät näköjään merkitse mitään.
— Perheen puolesta toimimista on myös se, että eletään omien varojen mukaan, Johanna sanoi katkaisten väittelyn. — En myy asuntoa.
Mikael huitaisi kädellään ilmaa, marssi parvekkeelle ja työnsi lasioven kiinni niin ärtyneesti, että karmit kolahtivat.
Lauantaina puolenpäivän aikaan Johannan puhelimeen tuli soitto tuntemattomasta numerosta.
— Johanna? reipas miesääni kysyi. — Täällä Markus, kiinteistönvälittäjä. Olemme nyt Rakentajankadulla asuntonne luona. Helena päästi meidät sisään, mutta alustavaa kauppasopimusta varten tarvitsisimme omistusoikeutta koskevat asiakirjat. Toisitteko otteen pian?
Johanna jähmettyi keittiön kaapiston ääreen.
— Mikä kiinteistönvälittäjä?
— Pikamyyntiä varten, mies selitti kiireesti. — Anoppinne kertoi, että asia on päätetty perheen kesken. Käteisostajat ovat jo katsomassa huonetta. Lähtekää vain tulemaan, käsiraha on mukana.
Johannan ääni muuttui matalaksi ja hyvin rauhalliseksi.
— Poistukaa asunnosta välittömästi. Minä en myy mitään. Paperit ovat minulla, ja minä olen asunnon ainoa omistaja. Te olette toisen ihmisen asunnossa ilman lupaani.
Linjan toisessa päässä tuli hiljaisuus, jota seurasi hämmentynyt yskähdys.
— Vai niin… Meille annettiin aivan toisenlainen tieto. Pahoittelen. Perumme käynnin.
Johanna katkaisi puhelun. Hän veti takin vetoketjun kiinni, nappasi autonavaimet pöydältä ja lähti saman tien ulos.
Märkä asfaltti kiilsi harmaana renkaiden alla, ja matka vei puoli tuntia. Kolmanteen kerrokseen noustuaan Johanna astui tutulle ovelle ja työnsi avaimen lukkoon.
Avain pysähtyi metalliin eikä kääntynyt lainkaan. Lukkopesä oli vaihdettu. Se kiilsi uutena, sileänä ja naarmuttomana, ilman pienintäkään käytön jälkeä.
Johanna painoi ovikelloa. Sisältä kuului laahaavia askelia.
Ovi raottui vain sen verran kuin turvaketju salli. Aukkoon ilmestyivät Helenan kasvot.
— Mitä sinä tänne lauantaina soittelet ja kolkuttelet? Helena kysyi happamasti.
— Miksi lukko on vaihdettu? Johanna kysyi.
— Vaihdoin, koska halusin, Helena napautti. — Vanha jumitti. Olisiko minun pitänyt istua oven takana odottamassa?
— Irrottakaa ketju ja antakaa minulle avaimet. Tämä on minun omaisuuttani.
— Oli sinun, nyt se on yhteinen! Helena ei edes räpäyttänyt silmiään. — Olen asunut täällä kaksi vuotta. Minulla on tosiasiallinen asumisoikeus. Poikani sanoi, että kaikki järjestyy. En päästä sinua kynnyksen yli ennen kuin allekirjoitat myyntipaperit.
Käytävästä ilmestyi Anna, joka viilasi kynteään pahvisella kynsiviilalla ja näytti enemmän kyllästyneeltä kuin hätääntyneeltä.
— Johanna, älä järjestä kohtausta rappukäytävässä, hän sanoi. — Ravintolan käsiraha pitää maksaa maanantaihin mennessä. Allekirjoitat valtakirjan, niin saat avaimet takaisin.
Ovi liikahti hitaasti Johannan edessä.