— Minä olen nainen, ja minulla on oikeus huolenpitoon ja kunnon lepoon. Te olette aviopari, joten teidän rahanne ovat yhteisiä. Mika on sitä paitsi samaa mieltä!
Mika nyökkäsi kiireesti, mutta vaimonsa katseen alla hänen ryhtinsä alkoi painua silminnähtävästi kasaan.
— Siinä tapauksessa Mika saa maksaa, Laura totesi tyynesti.
Mies nielaisi hermostuneena. Vastausta ei näyttänyt löytyvän kovin nopeasti.
— Laura, tiedäthän sinä, paljonko minä saan palkkaa. En minä pysty maksamaan sellaista huonetta. Siinä puhutaan todella isosta summasta.
— Eli minun pitäisi pystyä?
Laura suoristautui koko pituuteensa.
— Eikö sinulla ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa? Olet luvannut siskollesi minun ansaitsemiani rahoja minun selkäni takana?
— Me olemme yhtä perhettä! Mika puuskahti ja yritti epätoivoisesti säilyttää kasvonsa Sarin edessä. — Sinun pitäisi ymmärtää hänen tilanteensa. Ihminen käy läpi avioeroa ja on valtavan paineen alla!
— Hyvä on, Laura nyökkäsi hitaasti. — Nyt minä ymmärrän.
Hän kääntyi katsomaan kälyään. Sarin huulille oli jo ehtinyt palata voitonvarma hymy, sillä hän oli ilmeisesti päättänyt, että veli oli saanut vaimonsa taipumaan.
— Sari, lähetä lasku Mikalle. Hän ottaa lainan. Kyllä sillä sviitti ja kaikki hoidot saadaan maksettua. Ja lyhennykset hän hoitaa omasta palkastaan.
Sarin kasvot lehahtivat hetkessä punaisiksi.
— Mikä laina? Siinähän on hirveät korot! Haluatteko te viedä minulta viimeisetkin rahat?
Laura ei pystynyt pidättelemään naurahdustaan.
— En minä ole lähettämässä sinua minnekään enkä allekirjoittamassa mitään. Te kaksi päätitte käyttää minun rahojani. Jos Mika kerran niin kovasti haluaa auttaa, hän voi aivan hyvin ottaa velan omiin nimiinsä.
— Sinä olet ahne! Sari täräytti. — Et raaski antaa sukulaiselle edes pientä summaa! Minä olen jo alkanut pakata matkalaukkua! Ostin vartavasten uuden uimapuvunkin!
— Pura se laukku, Laura sanoi kylmästi. — Tämä keskustelu on ohi. Minulta ei tule euroakaan.
Mika astui varovasti lähemmäs vaimoaan ja yritti koskettaa tämän kättä, mutta Laura väisti heti ikkunan luo.
— Laura, mutta varaus perutaan. Matkatoimiston työntekijöiden edessä tästä tulee todella noloa. Minä lupasin heille maksun.
— Sinä lupasit. Sinä myös selvität asian.
Laura katsoi miestään niin terävästi, että tämän jäljellä oleva päättäväisyys hupeni hetkessä.
— Minä en ole vastuussa sinun lupauksistasi. Ja kun kerran rahasta alettiin puhua, minulla on teille vielä yksi uutinen.
Hän siirsi katseensa miehestään tämän sisareen.
— Koko minun bonukseni on eilisestä lähtien vuoden määräaikaistilillä. Sitä ei voi nostaa ennen eräpäivää. Korko on hyvä, ja rahat pysyvät siellä. Niitä ei siis saa ulos edes jonkun kiireellisten kylpylähoitojen vuoksi.
Ikkunan takaa jyrisi raskas kuorma-auto. Lasit helähtivät kehyksissään kevyesti.
Sari jähmettyi paikoilleen. Itsevarma hymy katosi hänen kasvoiltaan lopullisesti. Hän tuijotti ensin Lauraa ja sitten veljeään täysin tyrmistyneenä.
— Teitkö sinä sen tahallasi? hän sihahti.
— Tietenkin, Laura vastasi ja siristi hieman silmiään. — Minä osaan pitää huolta omista rahoistani. Suosittelen teille samaa.
Lopuksi Laura käänsi katseensa Mikaan.