Mika näytti sillä hetkellä siltä kuin olisi yrittänyt sulautua keittiön seinätapettiin.
— Niin, ja muuten, Lauralla välähti kuin ohimennen. — Hänelläkin on omia säästöjä. Autotallissa, vanhan termospullon sisällä. Hän on laittanut sinne vähän sivuun jokaisesta palkastaan. Ehkä rakas sisko voisi saada niistä osansa.
Mikan kasvot valahtivat saman tien kalpeiksi.
Sari kääntyi veljeensä niin äkisti, että tuolinjalka rasahti lattiaa vasten. Hänen katseensa porautui Mikaan kuin naula.
— Sinulla on rahaa? Ja sinä et sanonut minulle mitään?
Hetkessä kaikki puheet heikoista hermoista unohtuivat. Sari astui veljeään kohti päättäväisesti.
— Vai niin. Vaimolta olisit kyllä valmis puristamaan kaiken irti, mutta omat rahasi päätit piilottaa?
— Sari, minä olen säästänyt auton korjausta varten! Mika parahti ja perääntyi oven suuntaan. — Moottori on alkanut temppuilla. Tarvitsen ne rahat oikeasti ja kiireesti.
— Auto saa odottaa! Sari kivahti. — Minun terveyteni tässä on romahtamassa! En nuku öisin! Hae se kätkösi heti!
— En anna! Ne ovat minun rahojani!
Laura istahti rauhallisesti keittiöjakkaralle. Hän ei edes yrittänyt peittää sitä tyydytystä, jolla seurasi näytelmää edessään.
Vain hetkeä aikaisemmin sisarukset olivat seisoneet samalla puolella rintamaa ja jakaneet hänen palkkiotaan kuin yhteistä saalista. Nyt he riitelivät hampaat irvessä Mikan autotalliin kätketyistä säästöistä. Näky oli koukuttavampi kuin mikään televisiosarja.
— Vai sinun? Sari kirkaisi. — Kun pitäisi käyttää vaimon rahoja, ollaan niin yhtä perhettä. Mutta kun kyse on sinun rahoistasi, autosta tuleekin yhtäkkiä tärkeämpi kuin minun elämästäni?
Hän nappasi pöydältä puhelimensa ja työnsi sen laukkuunsa vihaisin liikkein.
— Minä en tule tänne enää ikinä! Te olette molemmat saitureita!
Sari syöksyi ulos keittiöstä, kiskoi eteisessä kengät jalkaansa ja paiskasi ulko-oven kiinni sellaisella voimalla, että naulakossa roikkuvat takit heilahtivat.
Mika vajosi raskaasti istumaan vaimoaan vastapäätä ja peitti kasvonsa käsillään.
— Miksi sinun piti kertoa hänelle minun säästöistäni? hän mutisi loukkaantuneena.
— Siksi, että ymmärtäisit, miltä tuntuu, kun joku toinen päättää kysymättä, mihin sinun rahasi käytetään, Laura vastasi tyynesti.
Viikko kului.
Kylpylävaraus peruttiin jo samana iltana. Mika ei tietenkään antanut säästöjään Sarille. Hän piti niistä kiinni kuin viimeisestä pelastusrenkaasta ja selitti päätöstään sillä, että moottori oli pakko saada kuntoon mahdollisimman pian.
Sari loukkaantui niin perusteellisesti, että esti veljensä kaikissa viestisovelluksissa ja sosiaalisessa mediassa.
Sen jälkeen Mika vietti melkein jokaisen illan autotallissa. Autoa hän kyllä todella korjasi, mutta samalla hän vaikutti myös vartioivan kätköään. Ilmeisesti hän pelkäsi, että Sari saattaisi vielä ilmaantua paikalle tekemään oman tarkastuksensa.
Eräänä iltana töiden jälkeen Laura astui hiljaiseen keittiöön, otti puhelimen esiin ja avasi pankkisovelluksen.
Tilillä näkyvä summa miellytti silmää. Kertyneet korot kasvattivat säästöjä hitaasti mutta varmasti.
Asunnossa vallitsi rauha.
Kukaan ei enää puhunut luksushuoneista, hieronnoista, lomakohteista tai siitä, miten jonkun sisäinen voimavara piti kiireellisesti palauttaa Lauran kustannuksella.