– Sanon tämän heti selvästi: jos etenemme virallista tietä, tarkistamme kaiken, mikä liittyy työhön.
– Juuri sitä minäkin haluan.
Mika nyökkäsi, mutta asia ei ollut vielä hänen osaltaan loppuun käsitelty.
– Laura, minun on silti kysyttävä tämä suoraan. Onko hänen puheissaan mitään sellaista, mikä voisi koskea työtehtävien laiminlyöntiä? En tarkoita yksityiselämää tai perhesuhteita. Minua kiinnostavat myöhästymiset, poistumiset työajalla, työpalaverien käyttäminen henkilökohtaisiin tarkoituksiin ja sen kaltaiset asiat.
– Ei ole. Jos löydätte yhdenkin selittämättömän poissaolon, näyttäkää se minulle. Jos löydätte tehtävän, jonka olen merkinnyt valmiiksi mutta jonka joku muu on todellisuudessa tehnyt puolestani, näyttäkää sekin. Mutta minä en ala todistella, ettei minulla ole suhdetta johonkuhun nimettömään ihmiseen tästä yrityksestä. Sellaista ei voi tarkistaa, eikä se liity työhöni.
Hän laittoi silmälasit takaisin nenälleen.
– Olen samaa mieltä. Tutkimme vain ne asiat, joilla on yhteys työpaikkaan.
Kun poistuin hänen huoneestaan, puhelin oli kädessäni näyttö alaspäin.
Minun teki mieli soittaa Helenalle ja kysyä, mitä hän oli oikein kuvitellut saavansa aikaan. Halusiko hän, että minut irtisanottaisiin? Että saisin varoituksen? Vai toivoiko hän kenties sitä, että esimieheni soittaisi miehelleni ja pyytäisi tätä palauttamaan vaimonsa takaisin kodin piiriin?
Mutta tiesin vastauksen jo.
Helena halusi minun pelästyvän.
Hän halusi, että menisin illalla kotiin, laskisin irtisanoutumisilmoituksen mieheni eteen ja myöntäisin: selvä, Helena, te voititte, työ ei enää seiso perheenne tiellä.
Palasin omalle työpisteelleni. Helenan numeron sijaan näppäilin henkilöstöhallinnon sisäisen numeron.
Tiina kuunteli minua ilman sääliviä huokauksia ja ilman ainuttakaan kysymystä avioliitostani. Siitä olin hänelle kiitollinen jo viiden minuutin kuluttua.
Hänen pöydällään oli kaksi tulostetta. Toisessa oli Mikan laatima muistio käydyn puhelun sisällöstä. Toisessa näkyivät tiedot vastaanotetusta puhelusta.
– Numero täsmää, hän sanoi verrattuaan sitä puhelimeni näytöllä näkyvään numeroon. – Mutta tarvitsen viestit nähtäväksi muutenkin kuin kuvakaappauksina. Avatkaa alkuperäinen keskustelu.
Avasin viestiketjun.
Tiina tarkisti päivämäärät, selasi muutaman viestin ylöspäin ja palasi sitten kohtaan, jossa Helena uhkasi ottaa yhteyttä esimiehiini.
– Lähettäkää minulle kopiot näistä viesteistä työosoitteeseeni. Kirjaamme selvitysaineistoon, että alkuperäinen viestinvaihto on nähty suoraan teidän laitteeltanne. Nyt erotetaan tunteet tosiasioista. Se on tässä olennaista.
Hän otti kynän käteensä.
– Ensimmäinen väite soittajalta on se, että olisitte poissa työpaikalta ja selittäisitte kotona nämä tunnit työkiireillä. Tämän osalta voidaan tarkistaa työajanseuranta, kulunvalvonnan tiedot ja ennalta sovitut poistumiset. Toinen väite on, että käyttäisitte työasioihin liittyviä tapaamisia henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Sen selvittämiseen tarvittaisiin vähintään tarkkoja päivämääriä tai konkreettisia tilanteita, mutta soittaja ei nimennyt sellaisia.
– Hän ei ole koskaan tiennyt niistä mitään.
– Mahdollisesti. Mutta minun tehtäväni ei tällä hetkellä ole arvioida, mitä hän tiesi tai ei tiennyt. Minun tehtäväni on kirjata, mitä hän on ilmoittanut.
Juuri tässä Tiina erosi Helenasta kaikkein selvimmin.
Helenalle johtopäätöksen tekemiseen riitti tunne. Jos tulin kotiin puoli yhdeksältä, työ oli hänen mielestään jo “epänormaalia”. Jos emme kahtena viikonloppuna peräkkäin käyneet hänen luonaan, minä tietenkin “revin pojan irti perheestään”. Jos mieheni sanoi itse olevansa väsynyt ja haluavansa viettää sunnuntain kotona, Helena löysi silti päätöksen jollakin tavalla minun vaikutuksestani hänen sanojensa sisältä.
Tiina tarvitsi päivämääriä.
– Kolmas väite koskee mahdollista suhdetta jonkun työntekijän kanssa, hän jatkoi. – Sellaisenaan se ei kuulu työnantajalle. Emme ryhdy selvittämään yksityiselämäänne. Mutta koska soittaja yhdisti asian väitettyihin työvelvoitteiden rikkomisiin, tarkistamme ainoastaan sen osan, joka liittyy työtehtävienne hoitamiseen.
– Juuri sitä minä pyydänkin.
Hän laski kynän hetkeksi pöydälle.
– Sitten minun kysymykseni. Miksi pidätte tätä puhelua painostusyrityksenä ettekä esimerkiksi kömpelönä perheen sisäisenä huolena?
Käänsin puhelimen häntä kohti ja näytin viestin.
– Siksi, että hän kirjoitti minulle etukäteen ottavansa yhteyttä esimiehiini, ellen ala käyttäytyä hänen mielestään oikealla tavalla.
– Mitä hän täsmälleen halusi teiltä?
Naurahdin kuivasti, vaikka asiassa ei ollut mitään huvittavaa.
– Että tekisin vähemmän töitä. Hänen maailmassaan yli nelikymppisen naisen pitäisi olla erityisen kiitollinen siitä, että hänellä on aviomies, eikä uhmata kohtaloa uralla. Hän on sitä mieltä, että jään toimistolle pitkiksi päiviksi pelkästä itsepäisyydestä. Hän on sanonut, ettei kunnollinen perhe tarvitse vaimoa, jota täytyy odottaa iltaisin kotiin.
– Onko hän pyytänyt teitä irtisanoutumaan?
– Ei suoraan. Hän muotoilee sen yleensä toisin. “Voisit etsiä jonkin helpomman paikan.” “Eikö olisi parempi ansaita vähän vähemmän mutta elää normaalisti?” “Minun poikani ei tarvitse sinun palkkaasi noin kovalla hinnalla.”
Tiina teki muistiinpanon.
– Hyvä. Tämä voi selittää mahdollista motiivia, mutta johtopäätöksissä emme nojaa teidän arvioonne hänen luonteestaan. Nojaamme tapahtumien järjestykseen. Uhka ottaa yhteyttä työpaikalle on olemassa. Yhteydenotto on tapahtunut. Seuraavaksi tarkistamme ilmoitetut tiedot.
Nyökkäsin.
Vasta silloin tunsin kunnolla, miten epämiellyttävää minun oli istua siinä.
Ei siksi, että Tiina olisi kysynyt vääriä asioita. Päinvastoin, hän oli äärimmäisen asiallinen.
Mutta kulkukorttini, sisään- ja uloskirjautumisaikani, työtehtäväni ja viestinvaihtoni esimiehen kanssa olivat yhtäkkiä muuttuneet todisteiksi siitä, etten ollut se nainen, jonka Helena oli mielessään rakentanut.
– Osaatteko sanoa, kuinka kauan tässä menee? kysyin.
– Muutamia työpäiviä. Mahdollisesti vähemmän. Teillä ei ole kurinpidollisia merkintöjä, ja Mika on jo vahvistanut, ettei hänellä ollut huomautettavaa tehtävienne hoitamisesta ennen tätä puhelua. Mutta koska yhteydenotto on kirjattu, käymme jokaisen tarkistettavan kohdan läpi ja suljemme ne asianmukaisesti.
Hän katsoi minua kansion yläreunan yli.
– Ja vielä yksi asia. Jos Helena ottaa teihin uudelleen yhteyttä tämän puhelun takia, älkää poistako viestinvaihtoa.