Hän jäi hetkeksi liikkumatta ja tuijotti seinässä olevaa kohtaa, aivan kuin olisi yrittänyt koota mielessään hajalle levinneet palaset takaisin järjestykseen. Keittiössä vallitsi niin syvä hiljaisuus, että se tuntui jo melkein fyysiseltä.
— Eli perintätoimisto, Mika sanoi lopulta matalalla äänellä. Hänen sanoissaan oli kylmä, teräksinen sävy. — Eli Aino olisi joutumassa kadulle. Rintaleikkaus. Rasvanmuotoilu.
— Sopimus oli pöydällä aivan näkyvillä, Laura lisäsi hiljaa. — Sari ei edes vaivautunut piilottamaan sitä, koska hän oli varma, että saa huomenna käteistä. Sinun äitisi tiesi tästä, Mika. Hän kävi tänään luonani ja huusi, että sinä olit tehnyt miehekkään päätöksen käyttää minun rahani. Hän painosti minua sanomalla, että kyse oli perheen pelastamisesta.
Mika nousi äkisti tuolilta. Hän käveli ikkunan luo ja painoi kämmenensä ikkunalaudalle. Laura näki hänen selkänsä kohoilevan raskaasti hengityksen tahdissa. Häntä viilsi sääli miestään kohtaan; juuri ne ihmiset, joiden olisi pitänyt olla lähimpiä, olivat käyttäneet häntä hyväkseen kylmästi ja häikäilemättä.
— He tulevat huomenna illalla meille, Mika sanoi kääntymättä. — Äiti soitti päivällä. Hän ilmoitti, että hän ja Sari tulevat hakemaan rahat, jotta voivat muka viedä ne heti aamulla velkojille. Älä sano heille mitään. Minä hoidan tämän.
Seuraavana iltana Mikan ja Lauran asunnossa soi ovikello. Oven takana seisoivat Anneli ja Sari. Molemmat olivat laittaneet kasvoilleen harkitun murheellisen ilmeen. Sari oli vetänyt ylleen vanhan, venyneen villapaidan, jättänyt meikin pois ja esitti koko olemuksellaan julmien olosuhteiden uhria. Anoppi huokaili raskaasti ja piteli kättään sydämensä päällä.
— Mika, Laura, minä en tiedä miten kiittäisin teitä, Sari aloitti itkuisella äänellä astuessaan olohuoneeseen ja istuutuessaan sohvan reunalle. — Te pelastatte minut hirrestä. Ilman teitä minä ja Aino joutuisimme kerjuulle. Minä maksan tämän teille takaisin työllä, vannon sen. Pesin vaikka lattioita ja lakaisen rappukäytäviä!
— Niin, rakkaat lapseni, kyllä teille vielä hyvyytenne palkitaan, Anneli säesti ja paineli täysin kuivia silmäkulmiaan nenäliinalla. — Perheen kuuluu auttaa, kun hätä on suurin. Ovatko rahat valmiina? Sarilla on huomenna aamuyhdeksältä tapaaminen niiden roistojen kanssa.
Mika seisoi kirjahyllyn vieressä. Hän vaikutti tyyneltä, mutta hänen katseensa lepäsi äidissä ja sisaressa sellaisella vieraudella, kuin hän olisi nähnyt heidät ensimmäistä kertaa elämässään.
— Valmiina ovat, Mika vastasi tasaisella äänellä. Hän otti pöydältä paksun kansion ja pudotti sen sohvapöydälle suoraan naisten eteen. — Siinä. Tarkalleen viisitoista tuhatta euroa. Katsokaa rauhassa.
Sari kurottautui kiireesti kansioon, avasi sen ja jähmettyi paikoilleen. Sisällä ei ollut seteleitä. Siellä oli värillisiä tulosteita esteettisen kirurgian klinikan sopimuksesta.
Anneli kurkisti tyttärensä olan yli ja vaikeni myös. Hänen teatraalinen surunsa haihtui hetkessä kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
— Mika… tämä… tässä on varmasti jokin väärinkäsitys, Sari änkytti ja yritti sulkea kansion vapisevin käsin. — Se on pelkkä mainosesite! Otin sen kadulta!
— Riittää, Mikan ääni iski huoneeseen kuin ruoska. — Mainosesitteitä ei allekirjoiteta, eikä niiden perusteella lähetetä nimellä varustettuja laskuja viidentoista tuhannen euron edestä. Minä tiedän kaiken. Ja Laura tietää myös.
Anneli ymmärsi, ettei kieltäminen enää auttaisi. Hetkessä hän vaihtoi taktiikkaa, suoristi selkänsä ja kävi hyökkäykseen.
— No entä sitten?! hän kiljaisi kirkkaalla äänellä ja katsoi poikaansa uhmakkaasti. — Kyllä, se on leikkausta varten! Luuletko sinä, ettei siskollasi ole oikeutta omaan onneensa? Hän on kolmekymmentäneljä, ilman miestä ja ilman tulevaisuudennäkymiä! Hänen täytyy päästä naimisiin varakkaan miehen kanssa, jotta Aino olisi turvattu! Kuka hänet muka huolii tuollaisessa kunnossa? Tämä on sijoitus hänen tulevaisuuteensa! Ja teillähän rahaa riittää! Laura paistaa niitä kakkujaan ja tienaa kyllä lisää! Teidän velvollisuutenne on auttaa!
Laura istui nojatuolissa ja kuunteli tätä tajunnanvirtaa kevyesti hämmästyneenä. Anopin ajatuskulku oli niin vääristynyt, ettei se edes saanut häntä suuttumaan. Se herätti vain kylmää vastenmielisyyttä.
— Sijoitus? Mika astui askeleen lähemmäs äitiään. — Te siis päätitte sijoittaa sisareni uuteen vatsaan ja uusiin rintoihin rahat, jotka eivät edes kuuluneet teille.