Anneli puristi huulensa tyytymättömäksi viivaksi, tuhahti loukkaantuneesti ja kääntyi korkokengillään niin napakasti, että askel kopsahti lattiaan. Hetkeä myöhemmin hän oli jo poistunut keittiöstä, mutta hänen jälkeensä jäi leijumaan raskas, makea kukkaistuoksu, joka tuntui takertuvan seiniinkin.
Iltapäivällä, kun asiakasvirta oli viimein hiljentynyt ja kahvilassa saattoi hetken hengittää, Laura päätti viedä Ainolle tuoreita ekleereitä. Lapsi ei ollut syypää aikuisten sotkuihin, ja Lauran teki mieli ilahduttaa häntä edes jollain pienellä tässä sekavassa tilanteessa. Hän asetteli leivokset huolellisesti konditorian omaan pahvirasiaan, sulki kannen ja vei paketin autolleen. Vanha sedan käynnistyi tuttuun, hieman käheään tapaansa, ja Laura ajoi kohti sitä kerrostalolähiötä, jossa Sari asui.
Sarin asunnon ovi ei ollut lukossa. Laura koputti ensin kevyesti, mutta kun sisältä ei kuulunut vastausta, hän painoi kahvaa ja työnsi oven varovasti auki. Eteinen oli ahdas, täynnä kenkiä ja takkeja, joille ei näyttänyt olevan omaa paikkaa.
— Aino, minä täällä, Laura-täti, hän huikkasi samalla kun riisui kenkänsä. — Toin sinulle ekleereitä.
Vastausta ei tullut. Asunnon perältä kuului veden tasainen kohina; Sari oli ilmeisesti suihkussa. Aino oli todennäköisesti pihalla leikkimässä, niin Laura päätteli. Hän kulki keittiöön aikomuksenaan jättää rasian pöydälle ja lähteä saman tien pois.
Keittiössä kaikki näytti aivan tavalliselta. Missään ei näkynyt jälkiä väitetystä kaaoksesta, pelottavista perintämiehistä tai paniikista. Astioita oli tiskialtaassa, pöydällä puoliksi syöty voileipä ja tuolinselkämyksellä lastenhuppari. Laura laski leivosrasian pöydälle ja oli jo kääntymässä takaisin, kun hänen katseensa osui sattumalta kiiltäväkantiseen kansioon, joka lojui avoinna suoraan voileivän vieressä.
Kansion kannessa komeili suurin kullatuin kirjaimin teksti: ”Esteettisen kirurgian ja kosmetologian keskus. Sopimus VIP-tason lääketieteellisistä palveluista.”
Laura jähmettyi. Hän ei koskenut kansioon ensin lainkaan, vain kumartui hieman lähemmäs ja antoi katseensa liukua sivun yli. Kohdassa ”potilas” luki selvästi Sarin nimi. Sen alapuolella oli pitkä, yksityiskohtainen luettelo toimenpiteistä: kasvojen kokonaisvaltainen kohotus, rintojen suurennus anatomisilla implanteilla, vatsan ja reisien muotoileva rasvaimu sekä kolmen viikon oleskelu yksityisessä kuntoutushuoneessa, johon sisältyi viisi ateriaa päivässä.
Sivun alareunassa oli paksu leima ja sen vieressä maksettava kokonaissumma: viisitoista tuhatta euroa. Kansion vieressä lojui tulostettu lasku, jossa vaadittiin täyttä ennakkomaksua. Eräpäiväksi oli merkitty seuraava päivä.
Laurasta tuntui kuin lattia olisi hetkeksi kadonnut hänen altaan. Hän luki paperit uudelleen, hitaammin, aivan kuin sanat voisivat muuttua toisella lukukerralla joksikin muuksi. Mutta ne eivät muuttuneet. Ei ollut mitään perintätoimistoa. Ei uhkaa asunnon menettämisestä. Ei epäonnistunutta liiketoimintaa, jonka velat olisivat kaatumassa päälle. Sari oli yksinkertaisesti päättänyt teettää itselleen kalliin muodonmuutoksen huippuklinikalla, ja Anneli oli sepittänyt kyyneleitä tiristävän tarinan kodittomaksi joutumisesta saadakseen rahat ulos Lauran konditorian kassasta. Hän oli tiennyt täsmälleen, ettei Mika pystyisi kääntämään selkäänsä sisarelleen, jos tilanteen kuvailtaisiin olevan hengenvaarallisen kiireellinen.
Raivo salpasi Lauran hengityksen. Hän pakotti kuitenkin kätensä pysymään vakaina, otti puhelimen taskustaan ja kuvasi järjestelmällisesti jokaisen sopimussivun. Hän tallensi kuvat laskusta, potilasohjeista ja summasta niin, että kaikki tiedot varmasti näkyivät. Vasta kun hän oli tarkistanut, että kuvat olivat teräviä, hän sulki puhelimen, perääntyi keittiöstä ja poistui asunnosta yhtä hiljaa kuin oli tullutkin. Oven hän veti perässään kiinni varovasti, melkein äänettömästi.
Illalla Mika palasi kotiin selvästi väsyneenä. Hänen takkinsa tuoksui kostealta betonilta ja kylmältä ulkoilmalta. Hän pesi kädet pitkään, tuli sitten keittiöön, jossa Laura oli jo kattanut illallisen, ja vajosi raskaasti tuolille.
— Huomenna tulen pankkiin kanssasi, hän sanoi ja hieroi ohimoitaan. — En halua, että kuljet yksin sellaisen rahasumman kanssa. Viedään rahat Sarille, ja hän saa itse mennä hoitamaan velkansa pois. Luoja, Laura… minua hävettää sinun puolestasi. Sinä olet tehnyt niin paljon töitä niiden rahojen eteen.
Laura istuutui häntä vastapäätä. Hän ei alkanut pohjustaa asiaa eikä etsinyt pehmeitä sanoja. Hän vain avasi puhelimestaan kuvagallerian ja laski laitteen pöydälle Mikan eteen.
— Katso nämä, Mika, hän sanoi tyynellä äänellä. — Tässä on siskosi todellinen velka.
Mika otti puhelimen käteensä. Aluksi hänen ilmeessään oli pelkkää hämmennystä; hän siristi silmiään ja yritti ymmärtää lääketieteellisiä termejä. Sitten hänen kulmakarvansa kohosivat hitaasti. Hän suurensi kuvaa, jossa näkyi loppusumma, ja tarkisti laskun päiväyksen. Insinöörin mieli teki välittömästi laskelman: pyydetty viisitoista tuhatta euroa täsmäsi täydellisesti kauneusleikkausten hintaan.
Mikan kasvot alkoivat vaihtaa väriä. Väsynyt harmaus muuttui ensin kalpeaksi, sitten syväksi, tukahdutetuksi punaksi. Leukaperät kiristyivät niin koviksi, että poskipäiden iho vaaleni. Hän laski puhelimen pöydälle ja nojautui tuolinsa selkänojaa vasten.