Muutaman minuutin ajan hän vain tuijotti seinää, aivan kuin olisi yrittänyt nähdä sen läpi jotain, mikä vielä hetki sitten oli ollut käsittämätöntä. Keittiöön laskeutunut hiljaisuus muuttui niin painavaksi, että sen olisi melkein voinut koskettaa sormilla.
— Vai perintätoimistoja, Mikael sanoi lopulta matalasti. Hänen äänestään oli kadonnut kaikki lämpö, ja tilalle oli tullut kylmä, metallinen sävy. — Vai Laura olisi joutumassa kadulle. Rintaleikkaus. Vartalon muokkaus rasvaimulla.
Helena veti hitaasti henkeä.
— Sopimus oli pöydällä. Sari ei edes vaivautunut piilottamaan sitä, koska hän oli täysin varma, että saa huomenna rahat käteisenä, hän lisäsi hiljaa. — Anneli tiesi tästä, Mikael. Hän kävi tänään luonani ja huusi, että sinä olet tehnyt miehekkään päätöksen käyttää minun rahani. Hän painosti minua sillä, että muka kyse oli perheen pelastamisesta.
Mikael ponnahti äkkiä seisomaan. Hän meni ikkunan luo ja painoi molemmat kätensä ikkunalaudalle. Helena näki, miten raskaasti hänen selkänsä nousi ja laski hengityksen mukana. Sillä hetkellä häneen sattui miehensä puolesta melkein fyysisesti. Juuri ne ihmiset, joiden olisi pitänyt seistä Mikaelin rinnalla, olivat käyttäneet häntä hyväkseen kylmästi ja häpeilemättä.
— He tulevat meille huomenna illalla, Mikael sanoi kääntymättä. — Äiti soitti päivällä. Hän ilmoitti, että hän ja Sari tulevat hakemaan käteiset, jotta voivat muka viedä ne heti aamulla velkojille. Älä sano heille mitään. Minä hoidan tämän.
Seuraavana iltana Helenan ja Mikaelin asunnon ovikello soi. Oven takana seisoivat Anneli ja Sari. Molemmat olivat pukeutuneet kuin surunäytelmää varten. Sari oli vetänyt ylleen vanhan, venyneen villapaidan, jättänyt kasvonsa meikkaamatta ja rakentanut koko olemukseensa kärsivän ihmisen ilmeen. Anneli puolestaan huokaili raskaasti ja painoi kättään rintaansa vasten, aivan kuin sydän olisi minä hetkenä hyvänsä pettänyt.
— Mikael, Helena, te ette tiedä, miten kiitollinen olen, Sari aloitti itkuisella äänellä astuessaan olohuoneeseen ja istuutuessaan sohvan reunalle. — Te pelastatte minut hirttosilmukasta. Ilman teitä minä ja Laura olisimme joutuneet kadulle. Minä maksan tämän vielä jotenkin takaisin, vannon sen. Pesemällä lattioita, siivoamalla rappukäytäviä, ihan mitä vain!
— Niin, lapseni, teille maksetaan vielä hyvyydestänne, Anneli säesti ja paineli nenäliinaa kuiviin silmiinsä. — Perheen kuuluu auttaa silloin, kun hätä on suurin. Olettehan te laittaneet rahat valmiiksi? Sarilla on huomenna yhdeksältä aamulla tapaaminen niiden roistojen kanssa.
Mikael seisoi kirjahyllyn vieressä. Hän näytti ulospäin rauhalliselta, mutta hänen katseensa oli niin vieras ja etäinen, että hän olisi voinut nähdä äitinsä ja sisarensa ensimmäistä kertaa elämässään.
— Olemme valmistelleet kaiken, hän vastasi tasaisella äänellä.
Sitten hän otti pöydältä paksun kansion ja pudotti sen sohvapöydälle suoraan naisten eteen.
— Tässä. Täsmälleen 15 000 euroa. Katsokaa rauhassa.
Sari kurottautui kiireesti kansiota kohti, avasi sen ja jähmettyi niille sijoilleen. Sisällä ei ollut setelin seteliä. Kansion välissä oli värillisinä tulostettuja kuvia esteettisen kirurgian klinikan sopimuksesta ja laskusta.
Anneli kurkisti tyttärensä olan yli, ja hänenkin suunsa jäi auki. Teatraalinen murhe suli hänen kasvoiltaan sekunnissa.
— Mikael… tämä… tässä on nyt jokin väärinkäsitys, Sari sopersi ja yritti sulkea kansion vapisevin käsin. — Se on vain mainoslehtinen. Otin sen kadulta mukaan.
— Riittää, Mikaelin ääni iski huoneeseen kuin ruoska. — Mainoslehtisiä ei allekirjoiteta, eikä niiden perusteella lähetetä nimellä varustettuja laskuja 15 000 eurosta. Minä tiedän kaiken. Ja Helena tietää myös.
Anneli ymmärsi saman tien, ettei kiistäminen enää auttaisi. Hänen ryhtinsä suoristui, ja hetkessä hän vaihtoi hyökkäykseen.
— No entä sitten?! hän kivahti kirkkaalla äänellä ja katsoi poikaansa uhmakkaasti. — Kyllä, rahat oli tarkoitettu leikkaukseen! Luuletko sinä, ettei sisarellasi ole oikeutta omaan onneen? Hän on kolmekymmentäneljä, ilman miestä ja ilman tulevaisuutta! Hänen täytyy löytää kunnollinen ja varakas mies, jotta Laura saa turvallisen elämän. Kuka hänet muka huolii, jos vartalo roikkuu joka kohdasta? Tämä on sijoitus hänen tulevaisuuteensa! Ja teillähän rahaa riittää. Helena leipoo kakkujaan, kyllä hän ansaitsee lisää. Teidän kuuluu auttaa!
Helena istui nojatuolissa ja kuunteli tuota vyöryä lievästi tyrmistyneenä. Annelin logiikka oli niin pahasti vääntynyt, ettei se herättänyt edes varsinaista vihaa. Se tuntui vain vastenmieliseltä.
— Sijoitus? Mikael astui askeleen lähemmäs äitiään. — Te päätitte siis sijoittaa sisareni uuteen vatsaan ja rintoihin ne rahat.