joiden takia vaimoni nukkui neljä tuntia yössä? Te keksitte iljettävän valheen siitä, että lapsen henki olisi vaarassa, jotta minä omin käsin veisin rahat Helenalta ja kantaisin ne teidän oikkujenne maksuun?
— Sinä olet hänen veljensä! Sinun velvollisuutesi on pitää hänestä huolta! Anneli ei aikonut vieläkään perääntyä, vaan hänen äänensä kohosi kimeäksi. — Hän on nainen, hänellä on vaikeaa! Ja sinun vaimosi ajattelee vain uunejaan ja leivonnaisiaan. Ahne ja kylmä ihminen, siinä kaikki!
— Minun vaimoni, Mikael sanoi hitaasti ja painokkaasti, jokaisen sanan erikseen pudottaen, — tekee rehellistä työtä eikä kerjää keneltäkään mitään. Minä puolustan hänen työtään ja meidän yhteisiä suunnitelmiamme kaikilta hyväksikäyttäjiltä. Myös silloin, jos ne hyväksikäyttäjät sattuvat olemaan omia sukulaisiani. Minä luotin teihin. Olin valmis raatamaan työmailla vaikka vuorokaudet ympäri, jotta olisin saanut maksettua tuon tekaistun velan. Mutta nyt se loppui.
— Mikael, anna nyt anteeksi, mehän vain ajattelimme parasta… Sari nyyhkäisi ja yritti pusertaa silmiinsä kyyneliä, jotka eivät oikein suostuneet ilmestymään.
— Nousette molemmat ylös ja lähdette, Mikael sanoi hiljaa, mutta hänen rauhallisuudessaan oli jotain pelottavampaa kuin huudossa. Hän osoitti eteiseen. — En halua nähdä teitä enää tässä kodissa. Enkä Helenan konditoriassa. Jos Sari tarvitsee uuden vartalon sponsorin metsästykseen, hän voi mennä töihin tehtaalle, hakea kulutusluoton ja maksaa sen itse takaisin. Meidän kassamme on tästä hetkestä lähtien suljettu lopullisesti.
— Et sinä uskalla heittää omaa äitiäsi ulos! Anneli yritti vielä kiihtyä vastalauseeseen, mutta poikansa järkähtämätön katse katkaisi sanat hänen suustaan.
Eteisessä he kiskoivat takit ylleen kiireisin ja nykivin liikkein. Lähtiessään Anneli yritti vielä pamauttaa oven perässään niin, että seinät olisivat tärähtäneet, mutta oven hidastin nieli iskun pehmeästi eikä suonut hänelle edes dramaattista loppusointua. Asuntoon laskeutui syvä, lähes uskomaton hiljaisuus.
Mikael palasi olohuoneeseen. Hän käveli Helenan luo, laskeutui kyykkyyn nojatuolin eteen ja painoi kasvonsa tämän polvia vasten.
— Anna anteeksi, Helena, hän mutisi käheästi. — Käyttäydyin kuin täysi typerys. Olin vähällä viedä sinulta unelmasi vain siksi, etten nähnyt totuutta. Minä olen niin pahoillani.
Helena silitti hänen hiuksiaan lempeästi.
— Sinä toimit niin kuin välittävä veli toimii, Mikael. Et sinä ole syyllinen siihen, että he päättivät käyttää hyväkseen sinun kunnollisuuttasi. Tärkeintä on, että saimme kaiken selville ajoissa.
Seitsemän kuukautta kului.
Konditoriastudio Vaniljamurussa tehtiin töitä täyttä vauhtia. Suuri ranskalainen pyöröuuni kiilsi kromisine kylkineen ja työnsi ulos pellillisen toisensa jälkeen virheettömiä croissanteja, ilmavia kakkupohjia ja tuoksuvia leivonnaisia. Helena oli laajentanut tuotantoa, palkannut kaksi apulaista ja pystyi vihdoin pitämään oikeita vapaapäiviä ilman jatkuvaa syyllisyyttä.
Myös Mikaelin elämässä tapahtui muutos. Hänet ylennettiin projektien pääinsinööriksi, ja hänen vastuulleen annettiin kokonainen suuri osasto. Se koettelemus, joka olisi voinut hajottaa heidät, tekikin heidän suhteestaan entistä lujemman. Heistä tuli kuin yksi tiivis kokonaisuus. Yhdessä he matkustivat lomalle Ranskan Rivieralle, kulkivat metsäreiteillä ja nauttivat siitä yksinkertaisesta onnesta, että saivat olla toistensa lähellä.
Sukulaisten arki puolestaan kääntyi aivan toisenlaiselle uralle. Kun varma rahahana sulkeutui, Sarin oli pakko pienentää vaatimuksiaan. Mitään kauneusleikkausta ei tietenkään tehty. Jotta vuokra, sähkölaskut ja ruoka saatiin maksettua, hänen täytyi unohtaa haaveensa ”henkisenä ohjaajana” toimimisesta ja ottaa vastaan työpaikka edullisen kampaamon vastaanottotiskiltä kaupungin laidalla.
Anneli yritti aluksi jatkaa vanhaa peliään etäisempien sukulaisten kautta. Hän kertoi jokaiselle, joka vain jaksoi kuunnella, miten julma poika hänellä oli ja miten ahne miniä oli tämän pilannut. Mikael kuitenkin katkaisi säälivien tätien puhelut aina samalla lauseella:
— Jos Sari käy teitä niin kovasti sääliksi, siirtäkää hänelle viisitoista tuhatta euroa rasvaimuun.
Sen jälkeen neuvojat, moraalin vartijat ja perheen sisäiset sovittelijat katosivat hämmästyttävän nopeasti.
Manipulointi ei enää tehonnut. Eräänä aamuna Helena asetteli lämpimiä eclair-leivoksia vitriiniin ja hengitti vaniljakreemin pehmeää tuoksua. Hän tiesi nyt varmasti, että kun vierellä seisoo ihminen, joka kykenee suojelemaan perhettään myrskyiltä ja tunkeilijoilta, muiden juonet menettävät voimansa. Rehellinen työ ja aito rakkaus osoittautuvat lopulta vahvemmiksi kuin mikään valhe.