Hän valitsi ostoskoriin kirjolohta, ribeye-pihvejä, pientuottajan rahkaa, kalliita juustoja ja hedelmiä. Loppusumma nousi noin sataanviiteenkymmeneen euroon.
Kun toimitus saapui, Anna järjesteli kaiken rauhallisesti uuteen, vain hänen käyttöönsä tarkoitettuun minijääkaappiin makuuhuoneessa.
Keittiön suuri jääkaappi jäi seisomaan tyhjänä, pistoke irrotettuna seinästä ja ovi riippulukolla suljettuna.
Anna kävi suihkussa, levitti kasvoilleen naamion ja keitti itselleen kahvia.
Sitten hän istuutui keittiön pöydän ääreen muki kädessään ja jäi odottamaan.
Ensimmäisenä kotiin tuli Sofia.
Tytöllä oli mukanaan sipsipussi ja halpa energiajuoma.
— Hyi, täällä on kylmä, hän mutisi jo eteisestä. Hän viskasi takkinsa rahille ja marssi keittiöön.
Anna joi kahviaan mitään sanomatta.
Sofia ojensi kätensä jääkaapin kahvalle ja nykäisi. Ovi ei auennut.
Hän riuhtaisi kovempaa. Lukko kalahti metallia vasten.
Sofia jäi tuijottamaan teräksisiä kiinnikkeitä.
— Mikä tämä on?
— Lukko, Anna vastasi tyynesti.
— Mitä varten?
— Ettet sinä söisi kaikkea.
Sofian kasvot kalpenivat.
— Oletko sinä seonnut? Avaa heti. Haluan ottaa ketsuppia sipseihin.
— Siellä ei ole ketsuppia. Siellä ei ole yhtään mitään. Jääkaappi on pois päältä. Minun ruokani on minun huoneessani, ja huone on lukossa.
Sofia puristi kätensä nyrkkiin.
— Mikael ei tule pitämään tästä!
— Mikael voi mennä itkemään kylpyhuoneeseen.
Sofia tempaisi puhelimensa esiin ja alkoi hermostuneesti näppäillä veljensä numeroa.
— Mikael! Tämä sekopää on laittanut jääkaappiin jonkun varastolukon! hän karjui luuriin. — Kyllä! Ruuveilla kiinni, suoraan oveen!
Anna joi kahvinsa loppuun, pesi mukin, meni makuuhuoneeseensa ja lukitsi oven kahdella avaimenkäännöllä.
Tunnin kuluttua Mikael ryntäsi paikalle.
Anna kuuli, kuinka ulko-ovi paiskattiin kiinni. Sitten käytävässä jymisivät askeleet, ja hetken päästä keittiöstä kuului raivoisa huuto.
Seuraavaksi makuuhuoneen ovea hakattiin nyrkeillä.
— Anna! Avaa heti!
Anna laski kirjan syrjään, käänsi avainta ja raotti oven.
Mikael seisoi käytävässä kasvot raivosta punaisina.
— Mitä helvettiä sinä oikein teet? Miksi sinä olet pilannut jääkaapin?
— En pilannut. Päivitin sen.
— Ota se lukko pois! Minulla on nälkä! Me olimme koko päivän autotallilla ropaamassa!
Anna nojasi ovenpieleen.
— Lukko pysyy paikallaan. Tästä päivästä lähtien budjetit erotetaan. Minä maksan asuntolainan. Sinä maksat sisaresi ja teidän molempien vatsat.
— Minä olen sinun miehesi! Sinun kuuluu tehdä minulle ruokaa!
— Missä niin lukee?
— Vihkitodistuksessa!
Anna hymähti kuivasti.
— Vihkitodistus todistaa avioliiton. Se ei ole adoptiopäätös täysi-ikäisestä idiootista ja hänen siskostaan.
Mikael yritti työntää Annaa syrjään ja tunkea huoneeseen.
— Väistä! Sinulla on siellä ruokaa! Minä haistan sen!
Anna työnsi häntä molemmilla käsillään rintaan. Lujaa. Mikael horjahti takaisin käytävään.
— Jos vielä kerran kosket minuun tai tähän oveen, soitan poliisille. Kerron, että yritit käydä kimppuuni.
— Sinä bluffaat.
— Kokeile.
Anna sulki oven ja lukitsi sen uudelleen.
Oven takaa kantautui huutoa, kiroilua ja pauketta. Mikael soitti äidilleen. Helena ilmeisesti neuvoi häntä murtamaan oven.
Siihen Mikael ei kuitenkaan uskaltanut ryhtyä. Hän potkaisi seinää ja painui keittiöön. Hetken päästä Anna kuuli ulko-oven kolahtavan. Mikael lähti kauppaan.
Maanantai kului. Sitten tuli tiistai.
Uudet säännöt purivat armottomasti. Anna valmisti omat ruokansa makuuhuoneessaan monitoimikeittimellä tai tilasi valmista ruokaa. Likaiset astiat hän pesi heti ja vei takaisin omaan huoneeseensa.
Keittiöön laskeutui autius.
Sofia ja Mikael ostivat paketin pakastepelmeneitä ja halpoja nakkeja. Keittää niitä ei kuitenkaan voinut missään, sillä Anna oli siirtänyt kaikki kattilansa makuuhuoneeseen.
Keskiviikkoiltana Anna tuli keittiöön hakemaan vettä.
Mikael paistoi nakkeja Sofian hiustenkihartimella. Ilmassa leijui kuvottava käry.
— Sinä rikot sen laitteen, Anna huomautti.
Mikael mulkaisi häntä vihaisesti. Hänen silmiensä alla näkyivät tummat varjot.
— Sinun takiasi! Sinä ajoit meidät tähän!
Sofia istui pöydän ääressä ja rouskutti kuivaa pikanuudelia suoraan pakkauksesta.
— Anna, kiltti, hän vingahti surkeasti. — Anna edes vedenkeitin. Haluan kuumaa teetä.
— Vedenkeitin on minun. Maksoin siitä kuusikymmentä euroa. Vettä voi lämmittää mukissa uppokuumentimella, jos teillä sellainen on.