Mikael oli aikaisemmin nauranut sellaiselle ja kutsunut sitä paperinpyöritykseksi. Nyt juuri tuo paperinpyöritys oli muuttunut muuriksi hänen eteensä.
Suuressa neuvotteluhuoneessa istui viisi ihmistä.
Minä. Juhani. Laura. Eero, vähemmistöosakas ja sijoittaja. Sekä Tuomas, tietoturvasta vastaava johtaja.
Mikael ei ensin suostunut tulemaan sisään lainkaan.
Lopulta hän kuitenkin astui huoneeseen. Hän veti tuolin erilleen muista, aivan kuin olisi halunnut tehdä selväksi, ettei kuulunut saman pöydän ääreen. Maria jäi käytävään. Hänet oli pyydetty poistumaan sen jälkeen, kun hän oli toistamiseen yrittänyt keskeyttää Lauran puheenvuoron.
– Asialista on kaikilla tiedossa, sanoin. – Aloitetaan.
Mikael tuhahti pilkallisesti.
– Anna päätti sitten järjestää perheoikeudenkäynnin.
– Kyseessä on yhtiön kokous, Laura korjasi viileästi. – Perheen sisäisiä arvioita ei kirjata pöytäkirjaan.
Eero nosti katseensa edessään olevasta tulosteesta.
– Mikael, ymmärränkö oikein, että te järjestitte äidillenne vierailijaoikeudet?
– Järjestin. Mitä siitä?
– Tiesittekö, että kyseinen neuvottelutila on suljettu alue?
– Hän on minun äitini.
– Se ei vastaa kysymykseen, Juhani sanoi.
Mikael käänsi katseensa minuun.
– Kaikista on yhtäkkiä tullut kovin rohkeita.
En sanonut mitään.
Laura käynnisti näytölle lyhyen tallennekatkelman. Mitään ylimääräistä ei näytetty. Vain käytävä, neuvotteluhuoneen ovi, Marian käden liike ja kannettavan putoaminen lattialle. Sen jälkeen kuva pysäytettiin.
– Yhtiön omaisuuden vaurioituminen on todennettu, Laura sanoi. – Vierailijaoikeus on luotu Mikaelin tunnuksilla. Anna Korhosen kulkulupaa käytettiin suljetulle alueelle siirtymiseen kello 9.52. Kulunvalvontalokin mukaan kyseessä oli vanha johdon kulkukortti, joka olisi pitänyt palauttaa ja mitätöidä.
Tuomas jatkoi:
– Kello 10.04 Mikaelin käyttäjätililtä tehtiin pyyntö viedä ulos lista repositorioista. Järjestelmä hylkäsi pyynnön, koska käyttöoikeudet eivät riittäneet. Minuuttia ennen kuin Maria meni neuvotteluhuoneeseen, samalta tililtä yritettiin avata patenttihakemuksiin liittyvien materiaalien osio.
Mikael suoristi selkänsä.
– Ne ovat työoikeuksia. Olen varatoimitusjohtaja.
– Varatoimitusjohtajallakaan ei ole lupaa kiertää käyttöoikeustasoja, Tuomas vastasi.
– Sinäkin olet siis nyt minua vastaan?
– Minä olen turvarajojen puolella.
Mikael puristi huulensa tiukaksi viivaksi.
Avasin edessäni olevan kansion. Siellä oli maaliskuussa 2023 allekirjoitettu yhtiösopimus sekä optiosopimus.
Mikael oli allekirjoittanut molemmat itse. Hymyillen. Silloin hän oli sanonut, että kyse oli vain muodollisuudesta. Hän halusi kovasti olla ”kumppani”, mutta ei halunnut sijoittaa rahaa. Minä olin ehdottanut selkeää ja läpinäkyvää järjestelyä: osuus liiketoiminnasta optiopaketin kautta viiden vuoden työskentelyn jälkeen, edellyttäen ettei hän syyllistyisi yhtiötä vahingoittavaan moitittavaan toimintaan.
Hän puhui niistä kahdeksastatoista prosentista aina ”omana osuutenaan”. Hän kehuskeli sillä tapaamisissa. Hän sanoi tiimilleni: ”Kohta Anna väsyy, ja minä otan kaiken hoitaakseni.” Olin kuullut sen useammin kuin kerran.
Ja olin vaiennut aivan liian pitkään.
– Mikael, Laura sanoi, – optiosopimuksen kohta 7.2. Vilpillisen tai lojaalisuusvelvoitteensa rikkoneen osallistujan tapahtuma. Yhtiön omaisuuden tahallinen vahingoittaminen tai vahingoittamisen edistäminen. Pääsyrajoitusten rikkominen. Yritys hankkia suljettua aineistoa ilman asianmukaista oikeutta. Seurauksena on optio-oikeuden hyväksymismahdollisuuden päättyminen sekä kaikkien tulevaan osuuteen sidottujen maksamattomien bonusten nollaaminen.
– Paperinpaloja, Mikael tokaisi.
– Niissä on sinun allekirjoituksesi, sanoin.
Hän katsoi minua.
Ensimmäistä kertaa sinä aamuna hänen kasvoillaan näkyi aitoa hämmennystä. Ei katumusta. Vain laskelma, joka ei enää toiminut.
– Sinä et voi tehdä tätä, hän sanoi hiljaa.
– En minä sitä yksin tee. Sopimus tekee. Ja hallitus.
– Sinä olet valmistellut tämän tarkoituksella.
– Minä valmistelin yhtiötä kasvua varten. Sinä kuvittelit koko ajan, että rakensin häkkiä itseäni varten.
Eero napautti kynällään pöytää.
– Täsmennän pöytäkirjaa varten. Kyse ei ole rekisteröidyn osakeosuuden pois ottamisesta osakepääomasta. Kyse on Mikaelin optio-oikeuden ja kumppanuusohjelmaan liittyvän hallinnollisen osallistumisen päättämisestä. Onko näin?
– Kyllä, Laura vastasi. – Mikaelilla ei ole rekisteröityä osuutta yhtiön osakepääomasta. Hänellä on oikeus saada se tulevaisuudessa, jos ehdot täyttyvät. Ehtoja on rikottu.
Mikael ponnahti äkisti seisomaan.
– Eli vuosikausia sinä kutsuit minua kumppaniksi, ja nyt väität, etten ole mitään?
Suljin kansion.
– Vuosikausia minä annoin sinulle mahdollisuuden kasvaa kumppaniksi. Sinä toit äitisi suljetulle alueelle, annoit hänelle minun kulkukorttini, annoit hänen vahingoittaa työvälineitä ja yritit käyttää tapahtunutta painostuskeinona. Se ei ole kumppanuutta.
– Äiti vain menetti malttinsa!
– Pöytäkirjaan kirjataan, että ulkopuolinen henkilö vahingoitti yhtiön omaisuutta. Varatoimitusjohtaja järjesti pääsyn alueelle eikä estänyt tapahtumaa.
– Älä esitä siinä vaimoa. Ilman minua sinä et pidä tätä firmaa pystyssä.
Juhani nosti päänsä.
– Olen työskennellyt täällä kaksitoista vuotta. Tätä yritystä pitää koossa Anna. Ei perheen sisäinen huutelu.
Mikael tuijotti häntä.
– Petturi.
– Työntekijä, Juhani vastasi.
Toin asian äänestettäväksi.
Ensimmäinen kohta: Mikaelin pääsy kaikkiin sisäisiin järjestelmiin estetään palvelussuhteeseen liittyvän selvityksen ajaksi.
Toinen kohta: Mikael vapautetaan varatoimitusjohtajan tehtävästä tästä päivästä alkaen.
Kolmas kohta: todetaan, että optiosopimuksessa tarkoitettu lojaalisuusvelvoitteen rikkomistilanne on syntynyt.
Neljäs kohta: hänen oikeutensa kahdeksantoista prosentin optiopakettiin päätetään.
Viides kohta: yhtiö lähettää vaatimuksen aiheutuneen vahingon korvaamisesta.
Kuudes kohta: tapahtumaan liittyvät aineistot toimitetaan ulkopuoliselle juristille jatkotoimia varten.
Äänestys käytiin kohta kohdalta.
Puolesta. Puolesta. Puolesta. Puolesta.
Mikael ei sanonut mitään. Hän vain katsoi käsiäni, ilmeisesti odottaen, että ne alkaisivat vapista.