ja laski päätöksen pöydälle.
— Tilapäinen rekisteröinti on peruttu, koska hakemuksen yhteydessä on havaittu käytetyn väärennettyjä asiakirjoja, hän ilmoitti tasaisella virkaäänellä. — Käsialatutkimus vahvisti, että asunnon omistajan allekirjoitus on jäljennetty luvatta.
Pekan kasvoilta katosi väri.
— Eikä siinä vielä kaikki, viraston edustaja jatkoi ja avasi paksun kansion. — Pekka Korhonen, teitä koskien on aloitettu rikostutkinta etuuden väärinkäytöstä. Olette toimittanut väärennetyn vuokrasopimuksen saadaksenne perusteetonta asumistukea.
— Maria! Anna parkaisi niin kimeästi, että ääni viilsi korvia. Hän tarttui vatsaansa ja valui lattialle kuin jalat olisivat pettäneet alta. — Maria, ole kiltti! Pekka joutuu vankilaan! Mehän olemme perhettä, miten sinä voit tehdä meille näin? Minulle syntyy lapsi!
Katsoin hänen poskilleen ilmestyneitä teennäisiä kyyneleitä.
— Te myitte isoäitini talon minun selkäni takana silloin, kun olin vasta kahdeksantoista, sanoin hitaasti ja pidin katseeni suoraan hänessä. — Nyt yrititte viedä myös kotini. Pakatkaa matkalaukkunne ja poistukaa minun asunnostani.
Välttyäkseen todelliselta vankeusrangaistukselta Pekan oli lopulta tunnustettava kaikki ja suostuttava yhteistyöhön tutkinnan kanssa. Oikeus määräsi hänelle tuntuvan sakon sekä velvoitti palauttamaan valtiolle jokaisen aiheettomasti maksetun euron. Omia säästöjä hänellä ei ollut nimeksikään. Velkojen ja asianajajan palkkioiden kattamiseksi Pekka joutui myymään oman osuutensa vanhempiensa asunnosta pilkkahintaan.
Nyt hän, Anna ja vastasyntynyt poika asuvat Pekan äidin pienessä nurkka-asunnossa kaupungin laidalla. Raha on jatkuvasti loppu. Pekka tekee raskaita päiviä tavallisena kuormaajana rakennustarvikeliikkeessä ja turruttaa iltansa halvalla viinalla. Anna riitelee anoppinsa kanssa lähes päivittäin likaisista astioista, pesemättömistä lattioista ja kaikesta muustakin. Naapurit soittavat poliisit paikalle vähän väliä, kun huuto yltyy ja keittiössä lentelevät kattilat.
Tiedän tämän, koska äiti soittaa minulle toisinaan itkien. Hän syyttää minua kylmäksi ja julmaksi. Huutaa, että olen pilannut siskoni elämän ja jättänyt oman sisarenpoikani ilman kunnollista kotia.
Minä painan puhelun poikki sanaakaan sanomatta.
Oman asuntoni ikkunoista tulvii sisään pehmeää valoa, joka maalaa seinät lämpimän kullan sävyisiksi. Jalkojeni vieressä, paksulla matolla, makaa labradorinnoutaja Rich. Se tuhisee raukeasti, kostea kuono tassuja vasten painuneena.
Minä puolustin kotiani. En vienyt keneltäkään mitään, en elänyt toisten kustannuksella enkä aikonut luovuttaa omaani pois. Siksi omatuntoni on täysin puhdas.