Anna ei ollut unohtanut, miten Sari oli levitellyt hänestä juoruja ja käyttäytynyt suorastaan törkeästi.
— Anna! Me tullaan juhlan jälkeen teille. Täällä on jotenkin nuhjuinen meno, jatketaan sitten kotona kunnolla, Sari ilmoitti sammaltaen, kieli jo pahasti solmussa.
— Ei onnistu. Meillä ei tänään oteta vastaan vieraita, Anna vastasi lyhyesti ja jätti Sarin tuijottamaan häntä ymmällään.
Viimeinen pisara tuli, kun Anna kuuli Sarin vessan suunnalta. Tämä selosti kovaan ääneen muille sukulaisnaisille täyttä potaskaa. Sarin mukaan Anna vain esitti kunnollista ja miellyttävää ihmistä, vaikka todellisuudessa oli vastenmielinen nainen. Hän väitti, että päivänsankari oli kohdellut vieraitaan rumasti eikä ollut edes tarjonnut heille kunnollista vuodetta, vaan oli pakottanut heidät nukkumaan vanhalla, risaisella sohvalla. Lisäksi Sarin puheissa Annan koti oli sikolätti, ja rahatkin oli tietenkin hankittu epärehellisesti.
Sari jatkoi ja jatkoi, sylki Annasta mitä ikävimpiä asioita minkä ehti. Pahinta oli, että osa sukulaisista näytti uskovan häntä. He vilkuilivat Annaa jo moittivasti, ikään kuin tuomio olisi langetettu.
— Selvä, Sari. Sinä et enää astu minun kotiini, Anna sihahti hampaidensa välistä.
Hän ei epäillyt hetkeäkään päätöstään. Jos röyhkeästä ja huonotapaisesta suvunhaarasta halusi päästä eroon pysyvästi, tämä oli juuri oikea hetki toimia.
— Arvoisat vieraat! juontaja korotti ääntään ja sai salin huomion itseensä. — Ennen pääruoan tarjoilua päivänsankari on valmistanut teille pienen kuvaesityksen. Siinä nähdään juhlan unohtumattomimpia hetkiä.
Seinälle heijastettu näyttö syttyi. Aluksi esitys näytti lämminhenkiseltä ja melkein koskettavalta: lyhyessä videossa puhuttiin perheen merkityksestä, sukulaissiteistä ja keskinäisestä kunnioituksesta. Ensimmäisissä kuvissa näkyi iloista juhlaväkeä, syntymäpäivän hetkiä ja hymyileviä kasvoja. Monet löysivät itsensä valkokankaalta ja nauroivat hyväntahtoisesti.
Sitten kuvat vaihtuivat.
Ruudulle ilmestyi tallenne Annan keittiöstä.
Sari tunki avaamattomia pulloja laukkuunsa, ja samalla hänen äänensä kaikui salissa:
— Anna tänne se kassi! Mitä herkkuja se kylläinen akka on vielä ostanut? Mätiä! No niin, tämä kelpaa! Ottakaa nyt kunnolla!
— Saanko minä avata tuon pullon?
— Tietenkin, Jukka! Ja ota sieltä sitä savukalaa myös!
Kyseessä oli piilokameran kuvaama video Annan keittiöstä.
Tallenteella Sari, Jukka ja Onni ahmivat ruokatarvikkeita, jotka oli varattu juhlaa varten. Se, millä sanoilla he samalla puhuivat Annasta, sai monet vieraat kääntämään katseensa heidän pöytäänsä selvästi paheksuen. Video oli koottu lyhyistä pätkistä, juuri niistä kaikkein paljastavimmista.
Lopuksi Sari tarttui keittiöpyyhkeeseen ja pyyhki sillä Onnin lenkkarit. Poika oli sotkenut kenkänsä pudotettuaan palan kakkua lattialle. Kun kengät oli saatu puhtaiksi ja avaamattomat ruoat haalittu mukaan, kolmikko poistui keittiöstä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Siihen esitys päättyi.
Salissa vallitsi hetken niin syvä hiljaisuus, että aterimienkin kilinä tuntui kadonneen. Sari nousi pöydästä, työnsi muovirasioita kassiin ja kähisi:
— Pojat! Me lähdemme tästä käärmeenpesästä.
Vieraiden hymyt hyytyivät. Kukaan ei enää nauranut. Muutama nousi ja poistui Sarin mukana.
Annan mielialaa se ei kuitenkaan pilannut. Päinvastoin, loppuilta jatkui kevyempänä, kun osa painolastista oli kadonnut ovesta ulos. Korhoset tekivät Sarista ja tämän perheestä omat johtopäätöksensä. Myös monet sukulaiset katkaisivat yhteydenpidon tapahtuneen jälkeen. Ne, jotka yhä jäivät Sarin puolelle, muuttuivat Annalle eräänlaiseksi sukulaissuodattimeksi. Heidänkään kanssaan hän ei enää pitänyt yhteyttä.
Ystävystyminen Korhosten kanssa osoittautui hyväksi asiaksi kaikille. Jopa Mikael lakkasi istumasta ilta toisensa jälkeen television ääressä. Hän alkoi suhtautua työhönsä vakavammin ja ryhtyi käymään kuntosalilla yhdessä Pekka Korhosen kanssa.
— Ei sitä turhaan sanota, että seura muovaa ihmistä, Anna tapasi sanoa hymyillen, kun näki miehessään tapahtuneet myönteiset muutokset.
Mikael ei kantanut Annalle kaunaa. Päinvastoin, hänkin alkoi tuon illan jälkeen vierastaa Saria, vaikka ei olisi itse uskaltanut viedä asiaa niin pitkälle. Anna sen sijaan ei epäröinyt paljastaa röyhkeän perhekunnan todellisia kasvoja. Samalla hän pääsi lopullisesti eroon sukulaisista, jotka olivat jo kauan olleet pelkkä rasite.