— Kerro nyt vain, niin leikkaan sinulle sitä lohta jalkapallon ajaksi, Anna sanoi jo pehmeämmin, vaikka äänessä oli yhä terästä.
Mikael huokaisi ja hieraisi niskaansa.
— Toni-setä lipsautti, että Sari oli soittanut heille. Hän oli puhunut meistä kaikenlaista… Että muka emme oikeasti halua ketään kylään, vaan kutsumme ihmisiä vain muodollisuuden vuoksi.
— Vai niin, Anna totesi hitaasti.
— Mitä tarkoitat, vai niin? Leikkaatko sinä sitä kalaa?
— Totta kai, rakas. Mutta kuule… taisin minäkin käyttäytyä sinun siskoasi kohtaan epäkohteliaasti. Nyt oikein hävettää. Kutsu heidät meille tällä viikolla. Istutaan iltaa, ja minä pyydän anteeksi.
Mikael kirkastui heti.
— No hyvä. Tietysti kutsun. Sukulaisten kanssa pitää olla väleissä.
— Aivan niin. Kiitos, kulta.
Todellisuudessa Annan teki mieli painaa miehensä nenä koko tähän sotkuun ja sen jälkeen soittaa Sarille ja sanoa suorat sanat. Mutta juuri sillä hetkellä hän ymmärsi, miten hänen kannatti toimia.
Ilman riitaa, ilman huutoa, hän laittoi kodin kuntoon ja kävi ostamassa lisää herkkuja ja kalliimpia tarjottavia. Lauantaina olisi hänen syntymäpäivänsä, ja hän oli kutsunut pienen joukon vieraita talon alakerrassa sijaitsevaan kahvilaan. Sarin levittämien puheiden vuoksi Mikaelin sukulaiset olivat kuitenkin alkaneet perua tuloaan. Ja Anna olisi nimenomaan halunnut päästä parempiin väleihin Korhosten kanssa.
Seuraavana päivänä töiden jälkeen häntä odotti kotona täysi kaaos.
Onni juoksi ympäri asuntoa kengät jalassa, tietenkin.
— Hei, ystäväiseni! Sinähän kutsuit, ja me tulimme! Sari ilmestyi eteiseen. Hänellä oli yllään Annan lempikylpytakki ja päässä pyyhe. — Meiltä katkaistiin lämmin vesi, joten päätimme tulla teille poreammeeseen.
— No, toivottavasti oli rentouttava kylpy, Anna sanoi väkinäisesti hymyillen ja pidätteli itseään kaikin voimin.
Koko illan hän sai passata vieraitaan. Hän pyysi anteeksi aiempaa käytöstään, kutsui Sarin perheineen syntymäpäivilleen ja pyysi tätä välittämään kutsut myös Korhosille sekä Toni-sedälle. Siinä sivussa Anna mainitsi ohimennen, millaisia juomia ja erikoisherkkuja juhlia varten oli hankittu. Hän vetäytyi nukkumaan aikaisin. Aamulla hän lähti tuttuun tapaansa toimistolle jo varhain. Keitettyään kahvin ja istuuduttuaan mukavasti työtuoliinsa hän avasi puhelimestaan erään sovelluksen ja hymyili tyytyväisenä. Puolet oli jo tehty. Nyt piti vain odottaa juhlapäivää.
Vaikka Sari olikin punonut juoniaan, syntymäpäiville saapuivat lopulta kaikki sukulaiset. Paikalla oli elävää musiikkia, ruoka oli hyvää ja tunnelma kevyt. Ammattitaitoinen juontaja sai vieraat viihtymään, eikä kukaan näyttänyt pitkästyneeltä. Ainoastaan Sari ei pysynyt aloillaan. Hän olisi tahtonut pullonpyöritystä, kynäleikkejä ja muuta sopimatonta ohjelmaa, ja useampaan kertaan hän yritti napata mikrofonin itselleen.
Cocktailbaarin luona Pekka Korhonen kääntyi Annan puoleen.
— Kiitos erinomaisesta illasta. Minulla on kaupungintalolla aina kiireitä, ja rehellisesti sanottuna Sari yritti saada meidät jäämään pois. Sitten meille kuitenkin selvisi, että te todella odotitte meitä. En kadu lainkaan, että siirsin työasiat syrjään ja tulin. On mukavaa tutustua teihin paremmin. Kutsun teidät mielelläni meille kylään.
— Kiitos, se ilahduttaa minua. Meistäkin on mukava tutustua teihin. Tulkaa pöytään, lämmin ruoka tarjoillaan aivan kohta.
Samaan aikaan Sari ja Jukka kinastelivat äänekkäästi tiskijukan kanssa ja vaativat, että “tässä kuppilassa” järjestettäisiin karaoke. Useat vieraat ja sukulaiset vilkuilivat heitä vaivautuneina, mutta kukaan ei kiirehtinyt huomauttamaan asiasta. Sari oli sitä paitsi juonut jo niin paljon, että hän tönäisi tarjoilijan nurin ja kaatoi samalla juomapöydän kumoon. Kun hänen piti onnitella päivänsankaria, hän asteli esiin lähes alusasuisillaan ja yritti esittää jonkinlaista itämaista vatsatanssia.
— Minä viihdytän teitä, kun kerran syntymäpäiväsankari säästi ohjelmasta! hän kailotti, hytkytti vartaloaan ja sai Annan voimaan pahoin.
Muut vieraat nielivät näkemänsä hiljaa. Ehkä siksi, että kyse oli kuitenkin suvusta.
Annalle tämä kaikki oli kuitenkin juuri sillä hetkellä enemmän hyödyksi kuin haitaksi.