Anna ei kyennyt unohtamaan sitä, miten Helena oli levitellyt juoruja ja käyttäytynyt kerrassaan törkeästi.
— Anna! Me tullaan juhlan jälkeen teille. Täällä on jotenkin nihkeä tunnelma, jatketaan iltaa teillä kotona, Helena ilmoitti sammaltavalla äänellä.
— Ei käy. Meillä ei tänään oteta vieraita vastaan, Anna vastasi lyhyesti ja jätti Helenan tuijottamaan häntä ymmällään.
Lopullinen raja ylittyi kuitenkin vasta hetkeä myöhemmin. Anna kuuli sattumalta, kuinka Helena selitti vessassa kovaan ääneen muille sukulaisnaisille omia keksittyjä tarinoitaan. Helenan mukaan Anna vain esitti mukavaa, vaikka todellisuudessa oli ikävä ja koppava nainen. Hän väitti, että päivänsankari oli kohdellut vieraitaan huonosti, kun ei ollut tarjonnut heille kunnon sänkyä vaan oli pannut heidät nukkumaan vanhalle, risaiselle sohvalle. Lisäksi heidän kotinsa oli kuulemma sikolätti, ja Annan rahatkin oli tietenkin hankittu epärehellisesti.
Helena jatkoi ja jatkoi, eikä hänen suustaan tullut Annasta yhtäkään hyvää sanaa. Pahinta oli, että osa sukulaisista näytti uskovan häntä. He vilkuilivat Annaa paheksuvasti, aivan kuin olisivat jo tehneet tuomionsa.
— Selvä, Helena. Sinä et enää astu minun kotiini… Anna sihahti itsekseen.
Hän ei epäillyt hetkeäkään päätöstään. Joskus röyhkeästä ja huonotapaisesta suvusta oli päästävä eroon lopullisesti.
Silloin juhlien juontaja kopautti mikrofoniin ja keräsi kaikkien huomion.
— Hyvät vieraat! Ennen pääruoan tarjoilua päivänsankarimme on valmistellut teille pienen kuvaesityksen. Siinä nähdään juhlan mieleenpainuvimpia hetkiä.
Seinälle heijastettu kangas kirkastui. Aluksi ruudulla pyöri lyhyt, lämminhenkinen video perheen merkityksestä, sukulaissiteistä ja toisten kunnioittamisesta. Ensimmäiset kuvat olivat iloisia otoksia syntymäpäiviltä: vieraat nauroivat, nostivat maljoja ja osoittelivat itseään kuvista huvittuneina.
Sitten tunnelma muuttui.
Kuvat vaihtuivat videokatkelmiin, jotka oli merkitty arkistomateriaaliksi.
Ruudulla näkyi Helena, joka sujautti avaamattomia pulloja omaan laukkuunsa. Samassa saliin kantautui hänen äänensä:
— Anna tänne se kassi! Mitä kaikkea hyvää se lihonut hienostelija on taas ostanut? Mätiäkin! No nyt kelpaa. Ottakaa, pojat, kunnolla!
— Saanko avata tuon pullon? kuului Juhanin ääni.
— Totta kai, Juhani-kulta! Ja ota vielä tuota savukalaa mukaan!
Kyseessä oli tallenne Annan keittiöstä. Kamera oli piilotettu sinne etukäteen.
Videolla Helena, Juhani ja Eero ahmivat juhlia varten varattuja herkkuja kuin eivät olisi ruokaa koskaan nähneetkään. Se, miten he samalla puhuivat Annasta, sai monet vieraat kääntämään katseensa heidän pöytäänsä kohti avoimen paheksuvasti. Tallenne oli koottu lyhyistä pätkistä, mutta jokainen niistä oli paljastava.
Lopuksi Helena nappasi keittiöpyyhkeen ja pyyhki sillä Eeron lenkkarit. Eero oli sotkenut ne pudotettuaan palan kakkua lattialle. Kun kengät oli hangattu puhtaiksi ja avaamattomat ruoat sekä juomat oli kerätty mukaan, kolmikko poistui keittiöstä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Siihen video päättyi.
Salissa vallitsi painostava hiljaisuus. Helena nousi tuoliltaan kasvot kalpeina, työnsi samalla muovirasioita kiireesti kassiin ja kähisi:
— Pojat! Me lähdemme tästä käärmeenpesästä.
Kukaan ei nauranut enää. Hymyilevät ilmeet olivat kadonneet. Muutama vieras nousi ja poistui Helenan mukana, mutta suurin osa jäi paikoilleen sanattomana.
Annan juhlatunnelma ei kuitenkaan mennyt pilalle, vaikka osa vieraista lähtikin. Päinvastoin, hänen oli helpompi hengittää. Ilta jatkui, ja jäljelle jääneet vieraat käyttäytyivät yllättävän lämpimästi.
Korhoset tekivät Helenasta ja tämän perheestä omat johtopäätöksensä. Myöhemmin moni sukulainen katkaisi yhteydenpidon Helenaan tuon illan jälkeen. Ne harvat, jotka jäivät edelleen hänen puolelleen, toimivat Annalle eräänlaisena sukulaissuodattimena. Heidänkään kanssaan Anna ei enää pitänyt yhteyttä.
Ystävyys Korhosten kanssa sen sijaan osoittautui hyödylliseksi kaikille. Jopa Mikael muuttui. Hän ei enää viettänyt iltojaan sohvalla television edessä yhtä usein kuin ennen, vaan alkoi suhtautua työhönsä vakavammin ja kävi Antti Korhosen kanssa kuntosalilla.
— Ei turhaan sanota, että seura muovaa ihmistä, Anna totesi hymyillen katsellessaan miehessään tapahtuneita myönteisiä muutoksia.
Mikael ei loukkaantunut Annalle siitä, mitä juhlissa oli tapahtunut. Hänkin alkoi suhtautua Helenaan kylmemmin, vaikka ei olisi itse koskaan uskaltanut tehdä yhtä suoraa ratkaisua. Anna sen sijaan ei arkaillut paljastaa röyhkeää sukulaisjoukkoa kaikkien nähden. Samalla hän vapautui ihmisistä, jotka olivat liian kauan kuluttaneet hänen voimiaan.