— Kerro nyt vain, niin leikkaan sinulle sitä graavilohta jalkapallon kaveriksi.
— Setä Tapio lipsautti, että Helena oli soittanut heille ja puhunut meistä kaikenlaista, Mikael tunnusti vastahakoisesti. — Väittänyt kai, ettemme oikeasti halua vieraita lainkaan ja että kutsumme ihmisiä vain muodon vuoksi.
— Vai niin, Anna sanoi hitaasti ja jäi hetkeksi mietteisiinsä.
— Mitä tarkoitat tuolla? Saatko minä sitä lohta?
— Tietenkin saat, rakas. Mutta tiedätkö, taisin olla aika epäkohtelias sinun siskoasi kohtaan. Minua ihan hävettää. Kutsu heidät tällä viikolla meille käymään. Istutaan iltaa, ja minä pyydän anteeksi.
— Selvä. Totta kai kutsun. Sukulaisten kanssa pitää tulla toimeen.
— Juuri niin. Kiitos, kulta.
Annalla olisi tehnyt mieli painaa miehensä nenä koko sotkuun, soittaa saman tien Helenalle ja sanoa suorat sanat. Mutta seuraavassa hetkessä hän ymmärsi, että raivoaminen ei auttaisi mitään. Tarvittiin jotain aivan muuta.
Hän siivosi rauhallisesti, ilman kohtauksia, ja kävi vielä ostamassa lisää parempia herkkuja. Tulevana lauantaina oli hänen syntymäpäivänsä. Hän oli kutsunut pienen joukon vieraita talon alakerrassa sijaitsevaan viihtyisään kahvilaan. Nyt vain näytti siltä, että Helenan levittämien juorujen vuoksi Mikaelin sukulaiset olivat jäämässä pois. Ja juuri Korhosten kanssa Anna olisi erityisesti halunnut päästä läheisempiin väleihin.
Seuraavana päivänä töiden jälkeen Anna avasi kotioven ja pysähtyi eteiseen kuin seinään. Asunnossa vallitsi täysi kaaos.
Eero juoksi ympäri huoneita kengät jalassa, tietenkin.
— No hei, ystävä hyvä! Sinähän kutsuit, ja tässä me nyt olemme! Helena ilmestyi eteiseen. Hänellä oli yllään Annan lempikylpytakki, ja hiukset oli kääritty pyyhkeeseen. — Meiltä meni lämmin vesi poikki, joten ajattelimme tulla teille poreammeeseen rentoutumaan.
— Toivottavasti kylpy maistui, Anna sanoi kireä hymy kasvoillaan ja nieli ärtymyksensä.
Koko illan hän sai passata vieraitaan. Hän pyysi anteeksi käytöstään, kutsui Helenan perheineen syntymäpäivilleen ja pyysi tätä välittämään kutsun myös Korhosille sekä setä Tapiolle. Siinä sivussa Anna mainitsi huolettomasti ostaneensa juhlia varten kalliita juomia ja laadukkaita herkkuja. Nukkumaan hän meni aikaisin. Aamulla hän lähti tapansa mukaan toimistolle jo hyvissä ajoin. Keitettyään kahvin ja asetuttuaan mukavasti työtuoliinsa Anna avasi puhelimestaan erään sovelluksen ja hymyili tyytyväisenä. Ensimmäinen osa oli hoidettu. Nyt piti vain odottaa juhlapäivää.
Vaikka Helena oli ehtinyt punoa omia juoniaan, syntymäpäiville saapuivat lopulta kaikki sukulaiset. Ilta alkoi lupaavasti: elävä musiikki soi miellyttävästi, ruoka oli erinomaista ja tunnelma kevyt. Ammattimainen juontaja sai vieraat nauramaan ja viihtymään. Ainoastaan Helena ei pysynyt nahoissaan. Hän kaipasi jotain pulloleikkejä ja hölmöjä kilpailuja, ja yritti useaan otteeseen kaapata mikrofonin itselleen.
Cocktailbaarin luona Antti Korhonen kääntyi Annan puoleen.
— Kiitos tästä hienosta illasta. Minulla on kaupungintalolla jatkuvasti kiireitä, ja rehellisesti sanottuna Helena yritti saada meidät luopumaan koko ajatuksesta. Sitten kuitenkin kuulimme, että olitte todella odottaneet meitä. En kadu lainkaan, että siirsin työasiani syrjään ja tulin. Olen iloinen, että tutustuimme paremmin, ja kutsun teidät mielelläni meille vastavierailulle.
— Kiitos paljon. Ilo on molemminpuolinen, Anna vastasi. — Tulkaa vain pöytään, lämmin ruoka tarjoillaan aivan kohta.
Sillä välin Helena ja Juhani riitelivät äänekkäästi DJ:n kanssa ja vaativat, että tähän “kuppilaan” oli järjestettävä karaokea. Monet sukulaiset ja muut vieraat vilkuilivat heitä paheksuen, mutta kukaan ei kiirehtinyt huomauttamaan. Helena oli lisäksi juonut itsensä sellaiseen kuntoon, että hän kaatoi tarjoilijan ja samalla kokonaisen juomapöydän kumoon.
Kun hänen oli tarkoitus onnitella päivänsankaria, hän asteli esiin lähes alusvaatteisillaan ja yritti esittää jonkinlaista vatsatanssia.
— Minä viihdytän teitä, kun kerran syntymäpäiväsankari ei raaskinut maksaa kunnon ohjelmasta! hän kiljui, hytkytti vartaloaan ja sai Annan voimaan pahoin. Muut vieraat kestivät näytöstä hiljaa, luultavasti siksi, että kyse oli kuitenkin suvusta.
Annalle tällainen käytös oli oikeastaan vain eduksi. Hän ei ollut aikonut antaa kälylleen anteeksi.