Hän astui sisään mukanaan pieni yllätys Mikaelille: muki, jonka kyljessä luki “Kahvipäällikkö”. Asunnossa vallitsi niin tiheä hiljaisuus, että se melkein soi korvissa. Makuuhuoneen ovi oli kuitenkin jäänyt raolleen. Laura vilkaisi sisään — ja tunsi veren syöksähtävän ohimoihinsa.
Helena seisoi selin oveen, avoimen lipaston ääressä. Hänen sormiensa välissä, peukalon ja etusormen puristuksessa kuin jonkin halvan näytekappaleen, riippuivat Lauran alushousut. Tavalliset puuvillaiset, sellaiset joissa oli haalistunut nallekuvio. Helena ei vain katsellut niitä. Hän tutki niitä. Hipelöi kangasta, siristi silmiään ja näytti arvioivan saumojen kestävyyttä kuin kyse olisi tulevan lapsenlapsisuvun tärkeimmästä perustuksesta.
— Helena, Laura sai sanottua käheästi, kuin kurkkua olisi puristettu pitkään. — Mitä te oikein teette?
Anoppi kääntyi hitaasti, lähes majesteettisen tyynenä. Hän ei pudottanut alusvaatetta käsistään, vaan asetti sen takaisin lipastoon huolellisesti, aivan kuin olisi lyönyt siihen hyväksynnän sinetin — tai ennemminkin tuomion.
— Tarkistan vain, Laura-kulta, hän sanoi. — Emännän pitää tietää, missä kunnossa hänen… strategiset varastonsa ovat. Näissä saumoissa näyttää kyllä olevan heikkoutta.
Se ei ollut enää pelkkä sopimaton teko. Se oli tunkeutuminen kaikkein yksityisimpään, suojattuun paikkaan. Lauran kärsivällisyys, joka oli venynyt päiväkausia kuin ohut kuminauha, napsahti poikki kuivalla, terävällä äänellä.
— Teillä ei ole oikeutta! hän kivahti, ja hänen äänensä vahvistui jokaisella sanalla. — Tämä on minun lipastoni. Minun tavarani. Kuinka te kehtaatte?
Helenan kasvoilta katosi hetkessä lempeän neuvonantajan naamio. Sen alta paljastui kylmä, kova kivi. Hän astui askeleen lähemmäs, ja hänen varjonsa lankesi Lauran ylle.
— No mutta, meidän miniämmehän sähisee, hän venytti makealla, myrkyllisellä äänellä. — Oletko sinä tosissasi? Onko sinulla kaikki kohdallaan?
Sitten ääni muuttui äkkiä jääkylmäksi metalliksi.
— Tämä on minun poikani koti. Ainoan miehen tässä talossa. Hän on täällä isäntä, et sinä. Ja nyt sinä suljet suusi.
