— Anna, siirrä minulle tänään koko palkkasi. Otin jo selvää summista, sen pitäisi juuri ja juuri riittää.
Istuin häntä vastapäätä ja tunsin, kuinka sisälläni heräsi kuiva, lähes ammatillinen uteliaisuus. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka riitelee riitelemisen vuoksi tai alkaa huutaa päälle. Minulle sopivat paremmin kylmät tosiasiat, paperit ja tarkat kysymykset.
— Mikä toimenpide tarkalleen? kysyin ja katsoin suoraan hänen levottomasti harhaileviin silmiinsä. — Mikä diagnoosi teille on annettu? Tiedätte kyllä, että olen lääkäri. Antakaa minulle epikriisi, tutkimustulokset ja hoitosuunnitelma, niin käyn ne itse läpi. Jos asia on oikeasti vakava, järjestän teidät omien lääkärikontaktieni kautta kaupungin parhaille asiantuntijoille täysin maksutta.
Maria alkoi vilkuilla keittiönkaappeja pitkin kuin olisi etsinyt niistä pelastavaa ulospääsyä. Hän ei selvästikään ollut varautunut siihen, että asiaa lähestyttäisiin näin täsmällisesti ja ilman pienintäkään tunnekuohua.
— Voi kuule, mitä sinä muka ymmärrät näistä sairaaloistasi! hän tuhahti. — Kaikki nuo ilmaiset jonot ja lähetteet! Siellä ihminen tapetaan ennen kuin kukaan ehtii kysyä edes nimeä! Minun pitää saada apua heti huomenna! Kyse on… no… elimistön energiatasapainon häiriöstä. Asiantuntija sanoi, että vastustuskyvyn palauttamiseksi ja verenpaineen tasaamiseksi minun täytyy kiireesti käyttää oikeita jalometalleja ja harvinaisia kiviä pään korkeudella. Se on ikivanhaa lääketiedettä, professorit ovat todistaneet sen tieteellisesti!
Mikael, joka oli siihen asti kuunnellut äitiään sanaakaan sanomatta, laski hitaasti kannettavansa kannen kiinni. Hänen katseensa muuttui raskaaksi ja teräväksi.
Minä puolestani hymähdin. Oli melkein huvittavaa seurata tätä halpaa pikkukaupungin näyttämöesitystä, joka mureni silmien edessä.
— Oikeita kiviä pään korkeudella? Maria, lääkärinä voin kertoa teille yhden asian: korvalehdissä ei ole mitään salaisia pitkäikäisyyden taikapisteitä. Niissä on rasvakudosta, rustoa ja hiussuoniverkosto. Ainoa paine, jota timantit varmasti nostavat, on kateellisten naapureiden verenpaine. Luitteko tämän postin ilmaisjakelulehdestä vai ehtikö rakas ystävänne Sari jo esitellä uusia korujaan?
Anoppi leimahti kuin kuiva heinä, johon oli viety tulitikku liian lähelle. Hänen nerokas, unettomina öinä kypsytelty suunnitelmansa sai kerralla syvän halkeaman.
Sarin kohdalla asia ei nimittäin ollut mikään mysteeri. Hänet tunnettiin koko kulmakunnalla naisena, joka osasi tehdä tyhjästä draamaa, punoa juonia ja elellä mukavasti hyväuskoisten hölmöjen kustannuksella. Vain muutamaa päivää aiemmin tämä samainen rouva oli heilutellut Marian nenän edessä näyttäviä korvakorujaan ja kehunut häpeilemättä, kuinka oli onnistunut kiskomaan ne miniältään taitavalla painostuksella.
— Mitä Sari tähän kuuluu?! Maria kivahti, ja ääni nousi heti kimakaksi, paljastaen hänet lopullisesti. — Niin, Sarilla on sentään huolehtivaiset lapset! He ostivat hänelle upeat timanttiset nappikorvakorut! Ja kas kummaa, kaikki vaivat katosivat saman tien! Mutta minun oma poikani maksaa vain betoniseinistä ja on unohtanut äitinsä kokonaan! Minä kasvatin teidät, valvoin yöni, annoin kaikkeni, ja nyt te pihistelette minulta muutamaa euroa!
Kun Maria huomasi, ettei säälin kerjääminen tehonnut, hän vaihtoi suuntaa hämmästyttävän nopeasti. Viha katosi kasvoilta kuin verho olisi vedetty sivuun, ja sen tilalle ilmestyi imelän tahmea hellyys. Nyt hän aikoi tehdä minut onnelliseksi väkisin.
— Annaseni, kultaseni, hän kujersi hunajaisella äänellä, joka sai hampaat kiristymään. — En minä näitä rahoja turhaan pyydä enkä itsekkyyttäni. Kävin eilen notaarin luona. Päätin, että meidän perheen mökki Sipoossa siirretään kokonaan sinun nimiisi. Mikael on mies, ei hän mitään kasvimaapalstoja ja kasvihuoneita tarvitse. Sinä taas olet kunnon emäntä, järkevä ja vakaa ihminen. Kun siirrät minulle tänään palkkasi hoitoa varten, niin ensi viikolla mennään hoitamaan talon paperit kuntoon. Sinusta tulee koko tilan laillinen omistaja!
Olin vähällä nauraa ääneen. Siinä se siis oli. Sarin vanha, kulunut syötti. Ensin luvataan kultaa ja kuuta taivaalta, sitten saadaan uhri kaivamaan lompakkonsa esiin, ja lopuksi näytetään tietenkin tyylikkäästi pitkää nenää. Selitykseksi kelpaa mikä tahansa: paperit ovat kadonneet, notaari on lomalla tai verenpaine pomppasi niin korkealle, ettei asiakirjoja voi juuri nyt ajatellakaan.
Juhani-setä murahti kuuluvasti, hörppäsi nautiskellen vahvaa teetä ja käänsi katseensa ikkunan takana vellovaan pimeyteen.
— Tiedättekö, Maria, tästä tulee mieleeni eräs vanha tapaus.