— Suljen hänen korttinsa, Anna sanoi matalalla äänellä. — Ja tarvittaessa sinun myös.
Mikael tuijotti häntä kuin ei olisi ymmärtänyt kuulemaansa.
— Sinä… et voi tehdä niin.
— Voin kyllä. Tili on minun nimissäni. Minä tuon rahat tähän talouteen. Siksi minä myös päätän, kenelle niitä annetaan ja mihin tarkoitukseen.
Mikael jäi seisomaan suu raollaan, sanat kadonneina. Anna näki, miten hänen katseessaan risteilivät loukattu ylpeys, suuttumus, häpeä ja jokin muu — oivallus. Hitaasti ja kivuliaasti, mutta kuitenkin, hän alkoi tajuta, ettei Anna puhunut ilkeyttään. Hän puhui totta.
— Laura petti meitä, Anna jatkoi jo tyynemmin. — Hän valehteli sinulle, minulle ja äidillesi. Rahat eivät menneet siihen, mihin hän väitti niitä tarvitsevansa. Ja kun tämä tuli ilmi, sinä et pysähtynyt miettimään asiaa, vaan hyökkäsit minun kimppuuni. Mikael, minä en aio olla enää mukana tässä näytelmässä.
— Minä… — Mikael hieraisi kasvojaan väsyneesti. — En minä tiennyt.
— Olisit tiennyt, jos olisit alusta asti suostunut kuuntelemaan minua.
Mies vajosi sohvalle ja laski päänsä. Anna jäi seisomaan hänen eteensä. Hän ei tuntenut voitonriemua, vaikka olisi ehkä voinut. Hänessä oli vain uupumusta, sellaista raskasta hiljaisuutta, joka tulee pitkän taistelun jälkeen.
Lopulta Mikael kysyi käheästi:
— Mitä minun pitäisi nyt tehdä?
— Soita siskollesi. Kerro hänelle, että tämä loppuu tähän. Että hänen on pyydettävä äidiltäsi anteeksi ja etsittävä oikeasti töitä. Ei vain esitettävä etsivänsä.
— Entä jos hän ei suostu?
— Silloin se on hänen valintansa. Mutta me emme enää rahoita tätä sirkusta.
Mikael nyökkäsi nostamatta katsettaan. Anna huokaisi, meni keittiöön ja pani veden kiehumaan. Hänen kätensä vapisivat yhä hieman, riidan jälkimainingit tuntuivat kehossa. Silti hänen sisällään oli outo rauha. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
Samana iltana Mikael soitti Lauralle. Anna ei jäänyt kuuntelemaan oven taakse, mutta istuessaan viereisessä huoneessa hän kuuli katkonaisia lauseita.
— Ei, Laura, me emme enää maksa… Koska sinä valehtelit… Kyllä, äiti kertoi… Ei, tämä ei ole Annan syy, vaan sinun… En halua jatkaa tästä. Asia on loppuun käsitelty.
Puhelu päättyi. Hetken kuluttua Mikael tuli Annan luo ja istuutui häntä vastapäätä. Pitkä hiljaisuus venyi heidän välilleen ennen kuin hän sai sanottua mitään.
— Hän sanoi minua petturiksi, Mikael puristi lopulta ulos. — Että valitsin vaimoni oman perheeni sijasta.
— Minä olen sinun perheesi, Anna vastasi rauhallisesti. — Meidän poikamme on sinun perheesi. Laura taas on aikuinen ihminen, jonka täytyy kantaa vastuu omista teoistaan.
Mikael painoi katseensa alas ja nyökkäsi.
— Olen pahoillani, hän sanoi hiljaa. — Siitä, etten uskonut sinua heti. Ja siitä, että korotin ääntäni sinulle.
— Hyväksyn anteeksipyyntösi. — Anna tarttui hänen käteensä. — Mutta muista tämä tunne, Mikael. Muista, miltä tuntuu, kun ihminen, jonka pitäisi seisoa rinnallasi, kääntyykin sinua vastaan.
Mikaelin sormet puristuivat hänen käsiensä ympärille.
— Minä muistan.
Kului kaksi viikkoa. Laura ei pyytänyt anteeksi Annalta eikä äidiltään. Sen sijaan hän löysi, kummallista kyllä, työpaikan yllättävän nopeasti. Ilmeisesti motivaatio kasvaa huomattavasti silloin, kun helposti saadut rahat lakkaavat virtaamasta.
Helena soitti Annalle ja kiitti tätä siitä, että oli avannut hänen silmänsä.
— Tiedätkö, Anna, minä kuvittelin aina vain hemmottelevani häntä, Helena sanoi väsyneellä äänellä. — Ajattelin, että se oli äidin rakkautta. Nyt ymmärrän, että olenkin kasvattanut hänestä ihmisen, joka elää muiden kustannuksella.
— Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa, Anna vastasi lempeästi.
Eräänä iltana, kun he makasivat jo vuoteessa, Mikael kietoi kätensä Annan ympärille ja kuiskasi:
— Kiitos, ettet antanut minun muuttua tossun alla eläväksi mieheksi.
Anna hymyili pimeässä pienesti.
— Minä seison aina rinnallasi. Mutta vain niin kauan kuin sinäkin seisot minun rinnallani.
Mikael painoi suudelman hänen ohimolleen.
— Seison. Lupaan sen.
Ja Anna uskoi häntä. Joskus ihmisen täytyy saada opetuksensa ymmärtääkseen, mikä elämässä todella painaa. Mikael oli saanut omansa. Ja tällä kertaa näytti siltä, että hän oli myös ymmärtänyt sen merkityksen.
Lauran kortti puolestaan pysyi suljettuna.
Lopullisesti.