— Ette te voi tehdä noin! hän henkäisi viimein. — Olen ollut täällä töissä kolme vuotta! Minulla on kokemusta, minulla on oikeuksia!
— Voin kyllä, vastasin tyynesti. — Minä omistan tämän liikkeen. Enkä aio sallia omassa yrityksessäni röyhkeyttä enkä asiakkaiden nöyryyttämistä. Anna, hoitakaa irtisanominen kuntoon, olkaa hyvä. Perusteeksi merkitään vakava työkurin rikkominen sekä toistuvat asiakaspalvelun sääntöjen laiminlyönnit.
— Selvä, Anna nyökkäsi. — Teen sen vielä tänään.
— Mutta minähän pyysin jo anteeksi! Sofia astui askeleen minua kohti, ja hänen äänensä värisi. — Antakaa minulle vielä yksi mahdollisuus. En tee enää koskaan niin, vannon sen!
Katsoin häntä suoraan silmiin.
— Älkää vannoko. Eikä teidän kannata enää anoakaan. Puolen vuoden aikana teille on annettu kolme kirjallista huomautusta. Teille tarjottiin tilaisuuksia korjata käytöksenne. Useammin kuin kerran. Te ette tarttunut niihin. Sen sijaan jatkoitte ihmisten alentamista. Nyt te kannatte seuraukset omista valinnoistanne.
— Minä vihaan teitä! Sofia kirkaisi, ja hänen äänestään puski esiin aito, hillitön raivo. — Te olette vain kostonhimoinen, ilkeä vanha nainen! Tulitte tänne tarkoituksella lavastamaan minut syylliseksi!
Anna astui heti väliin ja tarttui myyjää tiukasti käsivarresta.
— Sofia, nyt suu kiinni ja takahuoneeseen. Keräätte tavaranne ja poistutte liikkeestä välittömästi. Lopputili siirretään teille huomenna tilille.
Sofia riuhtaisi kätensä irti. Hän nappasi laukkunsa tiskin alta, repäisi nimikyltin rinnastaan, paiskasi sen lattialle ja ryntäsi ulos myymälän puolelta. Ovi pamahti hänen jäljessään niin rajusti, että näyteikkunan lasi värähti. Jäimme Annan kanssa kahden.
— Anteeksi, Maria, Anna sanoi hiljaa, ja hänen äänensä vapisi. — Tämä on minun vastuullani. Minun olisi pitänyt päättää hänen työsuhteensa paljon aikaisemmin. Petin luottamuksenne.
— Älkää syyttäkö itseänne liikaa, sanoin. — Nyt asia on hoidettu. Se on tärkeintä. Löydättekö hänen tilalleen uuden ihmisen?
— Löydän. Minulla on jo yksi ehdokas mielessä. Nelikymppinen nainen, kokenut, ollut töissä samantyyppisessä putiikissa. Asiallinen, kohtelias, ei minkäänlaista ylimielisyyttä. Ja suositukset ovat erinomaiset.
— Hienoa. Palkatkaa hänet mahdollisimman pian. Ja järjestäkää muun henkilökunnan kanssa palaveri. Tehkää kaikille täysin selväksi, että asiakkaan kunnioittaminen ei ole pelkkä kaunis lause perehdytyskansiossa. Se on koko toimintamme perusta. Sillä ei ole mitään merkitystä, minkä ikäinen ihminen on, miten hän on pukeutunut tai paljonko rahaa hänen lompakossaan sattuu olemaan. Jokainen asiakas ansaitsee huomiota, kohteliasta puhetta ja arvokasta palvelua. Siitä ei tingitä.
— Ymmärrän, Anna vastasi nyökäten. — Pidän keskustelun henkilökunnan kanssa heti tänään sulkemisajan jälkeen.
— Kiitos. Ja vielä yksi asia. Otin taskustani käyntikortin ja ojensin sen hänelle. — Jos tulee minkäänlaisia ongelmia, soittakaa minulle suoraan. Mihin aikaan tahansa. Aion poiketa liikkeessä tästä lähtien kerran viikossa. Ilman ennakkoilmoitusta. Haluan nähdä itse, miten täällä oikeasti toimitaan.
Anna otti kortin, luki sen huolellisesti ja sujautti sen jakun taskuun.
— Hyvä. Pidän teidät ajan tasalla. Entä mekko, Maria? Oletteko tyytyväinen ostokseenne?
Hymyilin ensimmäistä kertaa hetkeen.
— Mekko on erinomainen. Hyvin tehty ja laadukkaan tuntuinen. Käytän sitä varmasti mielelläni.
— Mukava kuulla. Jos tarvitsette jotakin, ottakaa yhteyttä.
Hyvästelin Annan ja astuin ulos putiikista. Kadulla ilma tuntui purevalta. Terävä tuuli iski kasvoihin, ja märkä lumi takertui poskille. Kävelin autolleni, avasin oven ja istahdin kuljettajan paikalle. Laskin ostoskassin viereiselle istuimelle, käynnistin moottorin ja laitoin lämmityksen päälle.
Hetken istuin vain hiljaa. Sitten kaivoin puhelimen laukustani ja kirjoitin Annalle lyhyen viestin: ”Kiitos nopeasta toiminnasta. Odotan raporttia uudesta työntekijästä.” Painoin lähetä ja panin puhelimen pois.
Säästin 180 000 euroa kahdenkymmenen vuoden aikana. En ostanut tätä liiketilaa siksi, että se toisi minulle valtavia voittoja. Ostin sen, koska halusin paikan, jossa minua kohdellaan arvostavasti. Paikan, jossa ihmistä ei mitata passin syntymävuoden perusteella.
Sofia kuvitteli, että ikä tekisi minusta heikon. Siinä hän erehtyi pahasti. Kunnioitusta ei voi kerjätä. Sen voi vain ansaita.
Entä sinä? Puolustatko omaa arvoasi silloin, kun joku yrittää nöyryyttää sinua, vai vaikenetko vain välttääksesi riidan?