Autosta astui ulos sosiaalityöntekijä, joka piti kädestä kiinni kahdeksanvuotiasta tyttöä. Lapsella oli vaaleat hiukset ja vakavat siniset silmät.
Aino Korhonen kulki vankilan käytävää pitkin itkemättä. Hän ei vavissut eikä takertunut saattajaansa. Sellien takana vangit hiljenivät yksi toisensa jälkeen, kun tyttö ohitti heidät.
Vierailuhuoneessa Mikael odotti pöydän ääressä. Hänen ranteissaan olivat käsiraudat, ja ketju sitoi hänet kiinni metalliseen pöytään. Hän näytti paljon laihemmalta kuin Aino muisti, ja hänen yllään riippui haalistunut oranssi vankipuku.
– Pikku tyttöni… Mikael kuiskasi, ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.
Aino astui lähemmäs hitaasti. Hän ei juossut isänsä luo. Hän ei alkanut nyyhkyttää.
Hän vain kietoi kätensä tämän ympärille.
Kokonaisen minuutin ajan huoneessa ei kuulunut sanaakaan.
Sitten Aino kumartui Mikaelin korvan viereen ja kuiskasi jotakin niin hiljaa, ettei kukaan muu voinut erottaa sanoja.
Se, mitä sen jälkeen tapahtui, sai jokaisen paikalla olleen vartijan jähmettymään.
Mikaelin kasvot kalpenivat. Hänen ruumiinsa alkoi täristä kauttaaltaan. Hän katsoi tytärtään, ja hänen katseessaan välähti yhtä aikaa kauhu ja äkkiä syttynyt, palava toivo.
– Oletko aivan varma? hän kysyi särkyvällä äänellä.
Aino nyökkäsi.
Mikael ponnahti pystyyn niin rajusti, että tuoli kaatui kolisten lattialle.
– Minä olen syytön! hän huusi. – Nyt minä pystyn todistamaan sen!
Vartijat syöksyivät häntä kohti luullen hänen ryhtyneen vastarintaan. Mutta Mikael ei taistellut heitä vastaan. Hän itki. Hän itki hillittömästi, sellaisella epätoivon murtamalla helpotuksella, joka ei muistuttanut lainkaan viimeisten viiden vuoden toivotonta hiljaisuutta.
Vankilanjohtaja Virtanen seurasi kaikkea valvontakameran näytöltä.
Jokin oli muuttunut.
Tunnin sisällä hän teki ratkaisun, joka saattoi vaarantaa koko hänen uransa. Hän soitti Texasin pääsyyttäjänvirastoon ja pyysi teloitukseen 72 tunnin lykkäystä.
– Millaiseen uuteen todisteeseen te viittaatte? linjan toisessa päässä oleva ääni vaati.
Virtanen tuijotti pysäytettyä kuvaa näytöllä: Ainon kasvoja.
– Lapseen, joka näki jotakin omin silmin.