— Auton arvosta, Markus tarkensi.
— Siinä tapauksessa teetetään toinen arvio, Laura vastasi.
— Entä jos arviot eivät täsmää?
— Silloin otetaan niiden keskiarvo. Tai myydään auto käypään hintaan ja jaetaan rahat.
— Minä tarvitsen sitä autoa.
— Silloin maksat minulle minun osuuteni.
— En pysty maksamaan kaikkea heti.
— Maksuaikataulu voidaan kirjata sopimukseen.
Markus katsoi häntä hetken aivan kuin ei olisi tunnistanut häntä.
— Sinä et edes yritä pelastaa tätä avioliittoa.
— Suhdetta voi yrittää pelastaa. Ei sitä, että sinä suunnittelet muuttavasi rakastajattaresi kanssa minun asuntooni.
Markuksen sormet kiristyivät laukkujen kahvojen ympärille.
— Meillähän on mennyt huonosti jo pitkään.
— Ehkä. Mutta ei ilmeisesti niin huonosti, ettet olisi halunnut käyttää minun asuntoani, yhteisiä säästöjämme ja autoamme.
— Sinä käännät kaiken omaisuudeksi.
— Koska tunteet sinä ehdit jo kantaa pois tästä avioliitosta. Jäljelle jäi omaisuus.
Markus laski avaimet eteisen lipaston päälle.
— Haen loput tavarani viikonloppuna.
— Lauantaina yhdentoista ja kahden välillä. Olen silloin kotona.
— Pelkäätkö, että vien television?
— Television saat ottaa, jos haluat. Haluan vain nähdä, mitä kaikkea viet mukanasi.
Markus avasi oven, mutta jäi vielä kynnykselle.
— Kyllä sinä varmaan ymmärsit, että voisin lähteä.
— Ymmärsin.
— Eikö sillä ole sinulle mitään väliä?
Laura katsoi häntä tyynesti, ilman vihaa.
— On sillä väliä, että seitsemän vuotta päättyy näin. Mutta se ei ole syy antaa sinun viedä sellaista, mikä ei sinulle kuulu.
Markus lähti sanomatta hyvästejä.
Laura sulki oven hänen perässään. Samana iltana hän irrotti vanhan lukkopesän ja seuraavana päivänä haki rautakaupasta uuden. Illalla ovessa toimivat jo toiset avaimet.
Lauantaina Markus saapui sovittuun aikaan. Hänen mukanaan tuli hänen isänsä, hiljainen ja rauhallinen mies. Laura ei vastustanut todistajan läsnäoloa. Hän oli etukäteen kerännyt Markuksen vaatteet ja tavarat yhteen huoneeseen. Erilleen hän oli nostanut kodinkoneet ja laitteet, jotka Markus sai ottaa mukaansa.
Markus kulki asunnossa keskittyneen näköisenä. Hän avasi laatikoita, keräsi asiakirjojaan, kirjoja, työkaluja ja talvivaatteita. Mihinkään ylimääräiseen hän ei koskenut. Hän oli tarpeeksi järkevä ymmärtääkseen, että vieraan omaisuuden vieminen vain vahvistaisi Lauran asemaa.
Kun he olivat lähdössä, Markuksen isä jäi hetkeksi eteiseen.
— Sanoin hänelle, ettei myyntien ja lupausten kanssa kannattaisi kiirehtiä, mies totesi matalalla äänellä. — Ei kuunnellut.
— Nyt hänen täytyy kuunnella papereita, Laura vastasi.
Mies nyökkäsi hitaasti.
— Te toimitte oikein.
Markus kuuli sanat ja vilkaisi isäänsä synkästi, mutta ei alkanut väittää vastaan.
Viikon kuluttua Markus palautti puolet nostamistaan rahoista. Auton myynti-ilmoitus oli poistunut jo samana iltana, jolloin Sari oli lähtenyt asunnosta. Myöhemmin kävi ilmi, että myös Markuksen ja Sarin suhde oli päättynyt lopullisesti. Sari piti oman yksiönsä ja lähetti jopa Lauralle lyhyen viestin, jossa kiitti häntä totuuden kertomisesta.
Laura ei ryhtynyt pitkään kirjeenvaihtoon. Hän ei halunnut tulla osaksi kenenkään toisen yksityistä draamaa. Hänelle riitti, että toinen nainen ei ollut menettänyt kotiaan miehen katteettomien lupausten takia.
Omaisuuden jakamista koskeva sopimus laadittiin juristin avulla. Auto jäi Markukselle, mutta siihen kirjattiin velvollisuus maksaa Lauralle korvaus määräaikaan mennessä. Yhteiset säästöt jaettiin niin, että jo nostettu summa otettiin huomioon. Kodinkoneista ja muista tavaroista päästiin sopuun ilman riitaa.
Avioerohakemuksen he toimittivat yhdessä käräjäoikeuteen. Alaikäisiä lapsia heillä ei ollut, ja omaisuutta koskevat asiat oli siihen mennessä selvitetty vapaaehtoisesti.
Odotustilassa oli lämmin. Avoimista ikkunoista leijui sisään lehmuksen tuoksu, ja kadulta kuului bussien tasainen jyrinä. Markus istui Lauran vieressä ja pyöritteli sormissaan jonotusnumeroa.
— Sait sitten tahtosi läpi, hän sanoi lopulta.
— Minkä tahdon?
— Pidit asunnon, sait rahat autosta etkä menettänyt mitään.
Laura käänsi katseensa häneen.
— Minä menetin seitsemän vuotta avioliitosta. En vain suostunut lisäämään siihen vielä asuntoa ja säästöjä.
Markus laski katseensa.
— Sari sanoi suunnilleen saman.
— Sitten hänkin osaa laskea.
Kun prosessi eteni loppuunsa, avioliitto päättyi virallisesti. Markus maksoi autosta sovitun korvauksen ennen määräpäivää. Ehkä hän halusi sulkea tämän luvun mahdollisimman nopeasti. Ehkä hän oli ymmärtänyt, ettei viivyttely toisi hänelle mitään hyötyä.
Laura ei myynyt asuntoaan eikä järjestänyt mitään näyttävää uuden elämän aloitusta. Hän jatkoi yksinkertaisesti asumista omassa kodissaan. Kesällä hän kävi äitinsä luona Sipoossa, auttoi marjojen poimimisessa, teki töitä, tapasi ystäviään ja totutteli hiljalleen siihen, ettei kukaan enää jättänyt avaimia pöydälle myöhään illalla.
Toisinaan hän palasi mielessään heidän ensimmäiseen keskusteluunsa. Ei siihen hetkeen, jolloin Markus oli lausunut sanan avioero, vaan siihen ilmeeseen, joka miehen kasvoille oli noussut, kun Laura oli kysynyt omaisuuden jaosta. Markus oli odottanut näkevänsä naisen, jonka eteen valmis päätös vain asetettaisiin. Sen sijaan vastassa olikin ihminen, joka oli tarkistanut paperit, arvioinut omaisuuden ja valmistautunut puolustamaan omia etujaan.
Laura ei pitänyt itseään kylmänä. Kylmät ihmiset eivät tunne mitään. Hän tunsi paljonkin: loukkaantumista, pettymystä, vihaa ja uupumusta. Hän vain ei antanut yhdellekään niistä tunteista oikeutta määrätä hänen asunnostaan, rahoistaan tai tulevaisuudestaan.
Kun tuttavat kysyivät varovasti, oliko elämä eron jälkeen raskasta, Laura vastasi rehellisesti:
— Raskainta oli ymmärtää, että mies oli valmistautunut lähtemään ja samalla katsellut minun omaisuuttani hyödykseen. Itse ero oli lopulta helpompi. Siinä asiat ratkaistiin ainakin papereiden perusteella.
Hän ei kertonut Sarista, kiinteistönvälittäjästä eikä auton myynti-ilmoituksesta. Ei siksi, että olisi halunnut suojella entistä miestään. Se tarina ei vain enää hallinnut hänen elämäänsä.
Markus oli halunnut päättää avioliiton omilla ehdoillaan: ottaa rahat, pitää auton, muuttaa vaimonsa asuntoon ja tuoda sinne toisen naisen. Suunnitelma oli näyttänyt hänestä kätevältä siihen asti, kunnes Laura tuli siihen mukaan.
Häntä Markus ei jostain syystä ollut ottanut laskelmissaan huomioon.
Ja juuri se osoittautui hänen suurimmaksi virheekseen.