— Odotahan nyt, — Helena sanoi ja räpytteli silmiään tiheästi, aivan kuin yrittäisi saada näkemänsä järjestykseen mielessään. — Mistä Mika sitten elää? Mihin hän oman palkkansa käyttää, jos hän ei tuo kotiin mitään?
Anna lukitsi puhelimensa. Televisioruutu pimeni, ja olohuoneeseen palasi hämärä.
— Sitä teidän kannattaa kysyä häneltä itseltään, — Anna sanoi ja antoi katseensa kiertää pöydän ääressä istuvissa. — Kysykää vaikka, paljonko hänen autoonsa hankitut alkuperäiset kevytmetallivanteet maksoivat. Tai ne uudet älykellot, jotka hän osti viime viikolla. Kysykää siitä kalastukseen tarkoitetusta kaikuluotaimesta, joka makaa varastokomerossa. Ja perjantai-iltojen baarireissuista kavereiden kanssa.
Risto työnsi lautasensa varovasti kauemmas. Marinoidut sienet eivät enää näyttäneet houkuttelevilta.
— Mika, — hän kysyi hiljaa. — Kuka tämän valtavan television maksoi? Sinähän sanoit, että ostit sen itse. Kehuskelit vielä maksaneesi käteisellä.
Mika nykäisi olkapäätään ja tuijotti ikkunan suuntaan.
— Osamaksusopimus on minun nimissäni, — Anna vastasi miehensä puolesta. — Erä veloitetaan joka kuukausi. Se lähtee myös minun kortiltani.
Keittiöön laskeutui painava ja tahmea hiljaisuus. Seinän takaa, naapuriasunnosta, kuului vaimeaa vasaran koputusta.
— Tarja, meidän olisi varmaan aika lähteä, — Risto sanoi ja nousi raskaasti tuolilta.
Tarja nyökkäili nopeasti ja alkoi kerätä käsilaukkuaan syliinsä. Vieraat nousivat yksi toisensa jälkeen, vältellen Mikan katsetta.
Helena istui vielä paikoillaan liikkumatta. Hänestä oli kadonnut se tavanomainen päällekäyvä varmuus, se käskevä sävy, jolla hän oli hetkeä aiemmin hallinnut koko huonetta. Jäljellä oli vain hämmentynyt, vanheneva nainen.
— Mika, — hän nielaisi. — Onko tämä totta? Elätkö sinä vaimosi rahoilla?
Mika ponkaisi pystyyn niin äkisti, että salaattikulho oli vähällä kaatua.
— Ei täällä kukaan elä kenenkään kustannuksella! Me olemme perhe, meillä on yhteinen talous! Minäkin osallistun! Minä ostan bensat, kun ajan meitä mökille — sinun luoksesi, äiti! Ja minä vaihdatan autoon öljyt!
— Yhteinen talous tarkoittaa sitä, että molemmat laittavat siihen rahaa, — Anna keskeytti hänet tyynesti. — Mutta jos toinen maksaa asumisen ja ruoan, ja toinen käyttää omat tulonsa pelkästään leluihin ja huvituksiin, sille on ihan toinen nimi. Ja Helena, tässä talossa se rahoittaja olen minä.
Helena nousi seisomaan. Hän ei katsonut miniäänsä eikä poikaansa.
— Minä lähden, — hän sanoi lyhyesti ja nappasi kiiltäväpintaisen käsilaukkunsa.
Anna ei mennyt saattamaan ketään. Hän vain keräsi likaiset lautaset ja laski ne tiskialtaaseen.
Parin viikon kuluttua Mika muutti pois. Hän vei tavaroitaan äitinsä luo useammassa erässä ja otti mukaansa sekä älykellot että kaikuluotaimen. Anna ei järjestänyt kohtausta eikä vaatinut anteeksipyyntöjä. Hän vaihtoi vain lukon.
Erillinen talous osoittautui Mikalle ylivoimaiseksi kokeeksi. Televisiota Anna maksoi edelleen itse. Ruutu oli kieltämättä erinomainen — varsinkin silloin, kun elokuvan sai katsoa täydellisessä rauhassa.