— Sinä tuhlaat poikani rahoja joutavanpäiväisyyksiin, joten ole hyvä ja selitä, mihin ne katoavat!
Seinälle kiinnitetty valtava televisio näytti urheilukanavaa äänettömänä. Ruudun vihreä kenttä välkkyi himmeästi ja loi valoa ruokapöydän ääressä pureskelevien vieraiden kasvoille.
Risto lusikoi salaattia hyvällä ruokahalulla ja vilkaisi aina välillä kohti näyttöä. Tarja puolestaan taputteli huuliaan siististi lautasliinalla, kuin yrittäisi olla huomaamatta ilmassa väreilevää jännitettä.
Pöydän ympärillä tunnelma oli raskaan juhlava. Ilmassa sekoittuivat uunissa paistetun lihan tuoksu ja Helenan kallis, hieman liian voimakas hajuvesi.
— Siinä vasta laite! — Mika läimäytti kämmenensä pöytään saadakseen sukulaisten huomion. — Seitsemänkymmentäviisi tuumaa, Risto. Uusimman sukupolven paneeli. Etsin tällaista kuukauden, että perhe voisi katsoa elokuvia kunnollisella kuvanlaadulla. Aivan huippu!
Hän katseli lähes hellästi television ohutta mustaa kehystä ja suoristi samalla ranteessaan kiiltäviä älykelloja, joissa oli metallinen ranneke.
— Kyllä, Mika, sinä olet taitava poika, — Helena venytti sanojaan ja kohensi rinnassaan olevaa meripihkarintakorua. — Kaikki kotiin, kaikki perheen hyväksi. Oikea isäntä. Ei niin kuin eräät.
Hän loi paljonpuhuvan katseen keittiön suuntaan. Siellä Anna oli juuri ottamassa uunista toista erää kuumaa ruokaa.
Anna teeskenteli, ettei ollut kuullut mitään. Hän kaatoi perunat tarjoiluastiaan, pyyhkäisi kätensä kosteaan liinaan ja kantoi annoksen olohuoneeseen.
— Ottakaa lisää, Risto, — Anna sanoi ja laski vadin keskelle pöytää.
— Kiitos, emäntä hyvä, — Risto kurottautui ottamaan itselleen lisää. — Ja onhan tuo televisio tosiaan komea. Maksoi varmaan melkoisesti?
Mika teki epämääräisen eleen kädellään ja joi kulauksen lasistaan.
— Ihan kohtuullisesti, — hän tokaisi. — Itsellehän minä sen hankin, en vieraille ihmisille.
Helena keihästi haarukkaansa marinoidun sienen ja käänsi katseensa terävästi miniäänsä kohti.
— Sitä minä vain en ymmärrä, Anna, miten minun poikani saa raataa aamusta iltaan ja pilata terveytensä, kun sinä sillä välin ehdit levitellä hänen ansaitsemansa rahat taivaan tuuliin.
Pöydän ylle laskeutui painostava hiljaisuus. Tarja laski kiireesti katseensa omaan lautaseensa.
— Helena, eiköhän jätetä tällaiset kohtaukset pois, kun meillä on vieraita, — Anna sanoi ilmeettömästi ja istuutui omalle paikalleen pöydän reunaan.
— Miksi minun pitäisi hävetä? — anopin ääni koveni ja peitti alleen television vaimean taustamuminan. — Saavatpahan kaikki kuulla. Minun Mikani juoksee kuin orava pyörässä. Hänellä on jo tummat renkaat silmien alla, kun hän tekee ylitöitä siellä toimistossa. Ja sinä, kultaseni, olet järjestänyt olosi varsin mukaviksi!
Mika painoi katseensa uusimman malliseen älypuhelimeensa. Hän esitti tutkivansa jotain erittäin tärkeää viestiketjua eikä aikonut periaatteesta sekaantua naisten väliseen riitaan.
— Äiti, puhutaan tästä vaikka myöhemmin, — hän mutisi nostamatta silmiään näytöstä.
— Ei käy, poikani, minä en aio vaieta!