— Siirrät rahat ennen iltaa, muuten varaus perutaan.
Sari työnsi kahvikuppinsa syrjään ja laski puhelimensa keittiönpöydälle. Kirkkaalla näytöllä oli auki jonkin lomakeskuksen sivu: palmuja, läpikuultavan sininen uima-allas ja hohtavan valkoisia aurinkotuoleja siisteissä riveissä.
— Mikä varaus muka? Laura kysyi.
Hän sulki keittiökaapin oven ja kääntyi hitaasti miehensä sisarta kohti samalla kun kuivasi kosteita käsiään pyyhkeeseen. Hän oli juuri palannut kotiin uuvuttavan työpäivän jälkeen. Takki ja toimistovaatteetkin olivat vielä päällä, mutta hänen omassa keittiössään oli jo käynnissä uusi näytelmä, jonka pääroolin Sari oli jälleen ominut itselleen.
— No mikäkö? Kylpyläloma tietysti!
Käly leväytti kätensä teatraalisesti. Kirkkaasti maalatut huulet venyivät tyytyväiseen hymyyn. Hän kohensi silkkihuiviaan kaulallaan ja jäi katsomaan veljensä vaimoa odottavasti.
— Se sama hyvinvointikeskus, jossa on hoitoja ja lähteitä lähellä, Sari selitti nopeasti. — Minä tein varauksen jo. Sisäänkirjautuminen on kahdeskymmenesensimmäinen päivä. Lääkäri sanoi minulle ihan suoraan, että avioeron jälkeen hermoston täytyy saada levätä ja palautua.
Laura nojasi ovenpieleen ja mittaili sukulaistaan tarkalla katseella.
Sarin röyhkeys ei ollut ilmestynyt tyhjästä sinä iltana. Viimeisen kuukauden ajan Mika, Lauran aviomies, oli puhunut lähes pelkästään onnettomasta sisarestaan. Sari oli käynyt läpi avioeron. Sari oli valtavan paineen alla. Sari tarvitsi kiireesti lepoa, hoitoa ja mahdollisuuden koota itsensä.
Laura ei ollut väittänyt vastaan. Jos Sari tahtoi toipua, toipukoon. Kolmekymmentäkahdeksanvuotiaalla aikuisella naisella olisi kuitenkin pitänyt olla omat päätökset, oma vastuu ja mielellään myös omat rahat.
Mutta kolme päivää aiemmin Lauran tilille oli maksettu suuri vuosibonus. Se ei ollut tullut hänelle lahjana eikä hyvästä onnesta. Hän oli kuukausien ajan tehnyt kolmen ihmisen työt, vienyt loppuun poikkeuksellisen vaikean projektin ja nukkunut hädin tuskin viisi tuntia yössä. Heti sen jälkeen Sarin hermojen hyvinvoinnista oli kummallisesti tullut koko perheen yhteinen huolenaihe.
— Sepä hieno uutinen, Laura sanoi viileästi. — Olen iloinen puolestasi. Mutta miten tämä liittyy minuun?
Sarin kasvot vääntyivät tyytymättömään ilmeeseen. Omahyväinen hymy katosi hetkessä ja tilalle tuli loukkaantunut, oikukas katse.
— Laura, mehän olemme kuitenkin sukua. Mika kertoi, että sinulle maksettiin oikein hyvä bonus. Ja hänen mukaansa summa oli varsin mukava.
Hän raapaisi täydellisesti lakatulla kynnellään pöytäliinaa, aivan kuin olisi poiminut siitä näkymättömän roskan.
— En minä halua ottaa mitään halvinta vaihtoehtoa. Siellä joutuisi syömään yhteisessä ruokasalissa, ja minun vatsani on herkkä. Siksi varasin sviitin.
— Sviitin?
Laura venytti sanaa selvästi pilkalliseen sävyyn, eikä liikahtanutkaan paikaltaan.
— Tietenkin. Hintaan kuuluvat hieronnat, hoidot ja kylpyläosaston käyttö. Kaikki lukee tässä puhelimessa, voit itse katsoa.
Laura ei edes kääntänyt päätään puhelinta kohti.