— Nosta rahat tililtä. Mikael sanoi, että te autatte! Hän teki perheen vanhimpana miehenä päätöksen käyttää säästönne sisarensa pelastamiseen. Huomenna on viimeinen takaraja. Sen jälkeen Sari heitetään kadulle ja velkojat vievät asunnon! — Annelin ääni murtui teatraaliseen nyyhkäisyyn, joka peitti alleen ammattikäyttöön tarkoitetun planeettasekoittimen tasaisen hurinan. — Lopeta jo niiden kakkujesi silittely ja ajattele välillä perhettä!
Helena laski hitaasti metallipöydälle pursotinpussin, jonka sisällä oli pehmeää voikreemiä. Hänen pienessä mutta lämminhenkisessä konditoriastudiossaan laskeutui raskas hiljaisuus. Vain teräskulhossa pyörivän vispilän rytmikäs ääni jäi täyttämään tilaa. Helena oli neljäkymmentäkolmevuotias, ja viimeiset viisi vuotta hän oli tehnyt töitä ilman vapaita ja juhlapäiviä, rakentaen makeaa yritystään aivan tyhjästä. Hänen käsissään tuoksuivat vanilja, kaneli ja vuosien kova työ.
Hän kohotti katseensa anoppiinsa. Anneli seisoi keskellä moitteettoman puhdasta tuotantotilaa yllään lempitakkinsa, viininpunainen villakangastakki, ja puristi kiiltonahkaista käsilaukkuaan niin vihaisesti, että rystyset vaalenivat.
— Anneli, puhutaan ilman huutamista. Salin puolella istuu asiakkaita, — Helena sanoi tasaisella äänellä ja kuivasi kätensä puhtaaseen pyyhkeeseen. — Mikael pyysi minua todella ottamaan yrityksen käyttöpääomasta viisitoistatuhatta euroa. Ja minä suostuin, koska rakastan miestäni ja ymmärrän, että hän on huolissaan sisarestaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että te voitte marssia keittiööni ja määrätä tileistäni. Käteinen täytyy tilata pankista etukäteen. Rahat saadaan vasta huomenna iltapäivällä.
— Huomenna voi olla liian myöhäistä! — Anneli painoi kätensä näyttävästi rintaansa vasten, ikään kuin olisi ollut epätoivon viimeisellä portaalla. — Sinusta on tullut aivan kuin jonkin vanhan elokuvan uranainen: pääsit johtajaksi ja nyt katsot tavallisia ihmisiä nenänvartta pitkin! Vain oma hyöty pyörii mielessä! Sarin oveenkin ne perintämiehet ovat jo maalanneet uhkauksia. Tyttöparka on hermoromahduksen partaalla!
Helena huokaisi raskaasti. Mikaelin nuoremman sisaren, Sarin, tarina oli jatkunut jo vuosikausia. Kolmekymmentäneljävuotias käly ei ollut koskaan halunnut tehdä palkkatyötä, sillä hän piti itseään luotuna huippumuotia ja ylellistä elämää varten. Hän sotkeutui jatkuvasti epäilyttäviin hankkeisiin ja nimitti niitä sinnikkäästi “liikeideoiksi”. Tällä kertaa Anneli kertoi Sarin ottaneen valtavan lainan ainoaa kaksiotaan vastaan, koska hän oli aikonut perustaa henkisen kasvun studion. Hanke oli kaatunut, kuten niin moni aiempi. Velkojien väitettiin uhkaavan heittää sekä Sari että tämän kymmenvuotias tytär taivasalle.
Mikael, Helenan aviomies, oli vakaa, rehellinen ja poikkeuksellisen vastuuntuntoinen mies. Hän työskenteli hydrologian insinöörinä, suunnitteli vaativia vesihuoltojärjestelmiä ja vietti päivänsä joko työmailla tai piirustusten ääreen kumartuneena. Hän jumaloi Helenaa, tuki häntä kaikessa ja oli omin käsin auttanut remontoimaan tämän ensimmäisen konditorian.
Mutta kun Anneli oli ilmestynyt heidän kotiinsa itkuisena ja kertonut, että Sari menettäisi asuntonsa, Mikaelin varmuus oli horjahtanut. Hän oli tullut Helenan luo, katsellut tätä pitkään syyllisin silmin ja sanonut hiljaa:
“Helena, minä tiedän, että ne rahat oli tarkoitettu uuteen uuniisi ja tuotantotilan laajentamiseen. Tiedän, miten paljon olet raatanut niiden eteen. Mutta en voi antaa sisarentyttäreni joutua kodittomaksi. Otan lisäprojekteja, maksan kaiken takaisin viimeistä euroa myöten, lupaan sen. Pelastetaan tuo typerys vielä tämän yhden kerran.”
Helena ei ollut pystynyt kieltäytymään mieheltään. Hän näki Mikaelin kivun liian selvästi. Niin he olivat päättäneet luopua säästetyistä viidestätoistatuhannesta eurosta ja samalla Helenan unelmasta hankkia kallis ranskalainen pyörivä kiertoilmauuni.
— Sanoin jo, että rahat ovat saatavilla huomenna, — Helena toisti lujasti ja katsoi anoppiaan suoraan silmiin. — Kertokaa Sarille, että hänen täytyy kestää vielä yksi vuorokausi. Ja nyt suokaa anteeksi, minulla on hääkakkutilauksen karamelli jäähtymässä.