Emäntä
— Kenelle teillä on aika varattuna? vastaanottotiskin takana istuva nuori nainen kysyi ja nosti katseensa vierailijaluettelosta. Hänen silmänsä pysähtyivät heti harmaisiin suortuviini.
— Toimitusjohtajalle, vastasin ja laskin laukkuni jalkani viereen. — Minut on kutsuttu työhaastatteluun.
— Työhaastatteluunko? Hän hymyili kuin olisin erehtynyt kerroksesta tai koko rakennuksesta. — Sukunimi?
— Korhonen. Helena.
Tyttö liu’utti sormeaan nimilistaa pitkin ja kohotti kulmiaan tuskin havaittavasti.
— Oletteko varma, ettette ole tulossa talousosastolle? Meillä on tänään haku laadunvalvontaan.
— Juuri sinne minä olen tulossa.
— Odottakaa tässä, hän sanoi ja painoi puhelimen nappia. — Henkilöstöpuolelta tullaan kohta paikalle.
Istahdin pehmeän tuolin reunalle, asetin muistikirjani viereeni ja suoristin jakun hihan. Lasisella sohvapöydällä oli yrityksen mainosesitteitä siistissä pinossa, ja niiden vieressä pieni kulho täynnä minttupastilleja.
Rintaa vihlaisi ikävästi, mutta en ottanut pastillia. En ylpeyden vuoksi. Tiesin vain, että jos alkaisin rauhoitella itseäni liian aikaisin, saattaisin uskoa jo ennen aikojaan, että minut oli hylätty.
Käytävältä ilmestyi vaaleaan pukuun pukeutunut nainen. Huolitellut kasvot, täsmällinen hymy, nopea ja arvioiva katse.
— Helena? hän kysyi.
— Kyllä.
— Minä olen Johanna, rekrytoinnista. Voimme keskustella tässä, ettei teidän tarvitse kulkea kerroksesta toiseen.
— Minut kutsuttiin tapaamaan Mikaelia.
— Hän on varattu, Johanna sanoi viivyttelemättä. — Toimitusjohtajat eivät aina itsekään tiedä, millaista ihmistä he etsivät. Sitä varten on henkilöstöosasto.
— Minulle ilmoitettiin, että tapaaminen olisi hänen kanssaan.
— Niin varmasti ilmoitettiin. Mutta ensin minä arvioin, sovitteko te tähän tehtävään ylipäätään.
Hän viittasi matalan pöydän ääressä olevaan nojatuoliin, eikä edes ehdottanut neuvotteluhuoneeseen siirtymistä. Aulassa istui muitakin hakijoita. Jokainen heistä teeskenteli keskittyvänsä omiin papereihinsa, mutta työhaastattelua odottavan ihmisen korvat toimivat tarkemmin kuin kellokoneisto.
Johanna avasi tietolomakkeeni, jonka olin lähettänyt yritykselle etukäteen, ja silmäili rivejä nopeasti.
— No niin, työkokemusta on paljon, hän totesi. — Hyvinkin paljon.
— Johdin seitsemäntoista vuotta tuotantoyrityksen laadunvalvontaa.
— Kyllä, näen sen. Mutta ymmärrättehän, että meillä tahti on toisenlainen. Nuori tiimi, uudet toimintatavat, nopea raportointi.
— Laatu pysyy laatuna, vaikka ympärillä olisi millainen vauhti tahansa.
Hänen huulilleen palasi sama hallittu hymy.
— Kauniisti sanottu. Mutta teidän iässänne tällaisiin tehtäviin ei yleensä enää palkata.
Aulassa hiljeni. Hakulomaketta täyttävä mies lakkasi kirjoittamasta. Katsoin Johannaa suoraan ja suljin muistikirjani hitaasti.
— Missä näin yleensä toimitaan? kysyin.
— Kaikkialla, missä tavoitellaan tuloksia, hän vastasi pehmeällä äänellä. — Älkää loukkaantuko. Puhun vain rehellisesti, etten tuhlaisi aikaanne.
— Aikaani alettiin tuhlata jo silloin, kun minut kutsuttiin tänne.
— Teidät pyydettiin alustavaan keskusteluun.
— Ei. Toimitusjohtaja kutsui minut.
Johanna kallisti päätään hieman.
— Helena, jätetään suuret sanat vähemmälle. Johtajat pyytävät joskus katsomaan jotakuta henkilöä, mutta sen jälkeen päätöksen tekee rekrytointi.
— Eli te olette jo tehnyt päätöksenne?
— Alustavasti kyllä.
— Ikäni perusteella?
— Tehtävään soveltuvuuden perusteella, hän korjasi. — Puhutaan täsmällisesti.
— Puhukaa vain.
Hän käänsi paperin toisin päin ja napautti kynttäni vasten lomakettani.
— Teillä on hyvä menneisyys työelämässä. Mutta nykyisin kaikki muuttuu nopeasti. Teidän sukupolvenne ihmiset pitävät usein kiinni vanhoista säännöistä, omaksuvat uudet työmuodot hitaasti, tarvitsevat aikaa ohjelmistojen kanssa ja saattavat väitellä nuorempien esihenkilöiden kanssa.
— Puhutteko nyt minusta vai omista ennakko-oletuksistanne?
— Puhun riskeistä.
— Mitä riskejä ehditte havaita minussa tämän aulassa käydyn keskustelun perusteella?
Johanna suoristi selkänsä.
— Tuossa se juuri näkyy. Te alatte jo väittää vastaan.
— Minä pyydän täsmennystä. Se ei ole väittelyä.
— Esihenkilötehtävään tarvitsemme joustavan ihmisen, hän jatkoi. — Ja teidän taustanne on, anteeksi vain, aika raskas. Olette tottunut käskemään.
— Johtajan tehtävä on johtaa.
— Ei aina. Joskus on parempi olla osa tiimiä.
— Minua ei kutsuttu tavalliseen työntekijän tehtävään.
— Sitä me tässä parhaillaan selvitämme.
Hän vilkaisi paperia ja jatkoi nyt aiempaa kuuluvammalla äänellä:
— Sanon suoraan. Laadunvalvonnan päällikön tehtävään en teitä näe. Sen sijaan teitä voisi harkita arkisto-osastolle. Siellä on rauhallisempaa. Palkka olisi 450 euroa, eikä työssä olisi liikaa kuormitusta.
— Minut kutsuttiin keskustelemaan tehtävästä, jonka palkkatasoksi ilmoitettiin 1 200 euroa.
Johannan suupielessä käväisi tuskin huomattava hymähdys.
— Se on yläraja erittäin vahvalle hakijalle.
— Oletteko siis jo päättänyt, että minä olen heikko hakija?
— Olen todennut, että olette iäkäs hakija.
Sana jäi leijumaan väliimme kuin huonosti asetettu kyltti. Periaatteessa siinä ei ollut mitään karkeaa, mutta sen jälkeen ovesta ei enää päässyt kunnialla sisään.
— Johanna, sanoin rauhallisesti, — ymmärrättekö, että sanotte tämän muiden hakijoiden kuullen?
— En ole nimennyt ketään.
— Nimesitte minut.
— Selitän vain tilannetta.
— Ette. Te alennatte julkisesti arvoni pelkäksi päivämääräksi hakulomakkeessa.
Hänen hymynsä kapeni.
— Helena, ei tarvitse dramatisoida. Meillä on avoin vastaanottoaula, ja kaikki täällä ovat aikuisia ihmisiä.
— Siinä tapauksessa aikuiset ihmiset voivat kuulla myös minun vastaukseni.
Johanna nojautui tuolin selkänojaan.
— Olkaa hyvä.
— Olen viisikymmentäyhdeksänvuotias. En tullut tänne anomaan työpaikkaa säälistä. Tulin siksi, että Mikael pyysi minua selvittämään, miksi teillä tuotepalautukset lisääntyvät ja miksi laatuosasto ei ehdi käsitellä asiakkaiden reklamaatioita ajoissa.
Johanna kurtisti kulmiaan.
— Mistä te tuollaista olette saanut päähänne?
— Häneltä.
— Hän ei keskustele tällaisista asioista hakijoiden kanssa.
— Ei satunnaisten hakijoiden kanssa.
— Väitättekö, ettette ole satunnainen?
— Juuri niin.
— Miksi teidät sitten on merkitty vierailijalistaan työnhakijaksi?
— Koska kulkulupa laadittiin sillä perusteella.
Johanna käänsi katseensa hitaasti kohti vastaanottotiskiä.