— Avaa nyt, sanoin! Muuten soitan pelastuslaitokselle, ja ne leikkaavat lukot irti vaikka väkisin! — löin nyrkilläni keinonahalla päällystettyä ovea niin että ranne vihlaisi.
Avain kääntyi lukossa vain puoliväliin ja pysähtyi kolahdukseen. Sisäpuolelta kuului salvan napsahdus — sellaisen salvan, jota en itse koskaan käyttänyt.
Ovi raottui hitaasti sisäänpäin. Kynnyksellä seisoi nuorempi sisareni Anna. Hänen harteillaan roikkui minun rakas smaragdinvihreä silkkiaamutakkini, jonka olin ostanut bonuksellani Stockmannilta. Helma laahasi pitkin likaista lattiaa.
— Voi Maria, miksi sinä noin hakkaat? — Anna haukotteli ja piteli toisella kädellä pyöristynyttä vatsaansa. — Mehän nukumme vielä.
Astuin sisään ja tulin samalla polkaisseeksi jonkun vieraan linttaan astutut lenkkarit, joiden kärjet olivat rikki. Eteisen lipaston päällä lojui mainosroskaa, tahmaisia avaimia ja tyhjä tupakka-aski.
Lempikukkaruukussani, siinä jossa kasvoi huolella vaalimani viikuna, törrötti tumpattu savuke. Harmaa tuhkaraita oli levinnyt vihreille lehdille. Puristin käteni nyrkkiin niin kovaa, että kynnet painuivat kipeästi kämmeniin.
— Anna, riisu se aamutakki heti, kerää tavarasi ja häivy. Teillä on tasan kymmenen minuuttia.
— No terve, lakinainen, — keittiöstä kuului laiska miesääni.
Oviaukkoon ilmestyi Pekka, sisareni aviomies. Hän seisoi siinä harmaissa trikooboksereissa, kädessään huurtunut olutpullo. Olkapäässä näkyi tuore naarmu.
— Mitäs täällä metelöidään? — Pekka virnisti ja hörppäsi suoraan pullonsuusta. — Me olemme täällä ihan laillisesti. Olet kai kuullut laista? Sinähän se meistä juristi olet.
— Pekka, pidä suusi kiinni ennen kuin joudun järjestämään hampaasi uuteen riviin, — astuin aivan hänen eteensä. — Ulos minun asunnostani. Nyt.
— Sinulla ei ole oikeutta, Maria, — Anna mutristi huuliaan itkuisesti ja piiloutui miehensä leveän selän taakse. — Pekka sanoi, että sinun kolmiosi on valtava ja sinä istut täällä yksin kuin pöllö. Minä taas synnytän pian. Kai sukulaisilla on oikeus kunnollisiin oloihin?
— Meillä on paperi, joten vedä henkeä, emäntä. Me emme ole lähdössä ihan heti.
Menin makuuhuoneeseeni ja lukitsin oven juuri ennen kuin kiroileva Pekka ehti sen taakse. Sydän hakkasi kurkussa asti.
Avasin kannettavan, kirjauduin Suomi.fi-palveluun ja tuijotin pyörivää latauskuvaketta, joka tuntui kiduttavan hermojani loputtoman pitkään. Viimein näyttö välähti.
Oma asunto -osiossa paloi tuore ilmoitus viranomaiselta. Ilmoitus koski minun kolmen huoneen asuntoani.