Ovikello pärähti soimaan juuri silloin, kun Anna oli kylpyhuoneessa valmistautumassa nukkumaan. Hänen miehensä Mikael kuorsasi jo täyttä päätä olohuoneen sohvalla. Ääni säikäytti Annaa sen verran, että hän pysähtyi hetkeksi, mutta meni sitten kuitenkin eteiseen.
— Avatkaa nyt! Näen kyllä, että joku seisoo ovisilmän takana! kuului käytävästä Sarin kovaääninen huuto.
Mikaelin sisar ei ollut koskaan osannut olla huomaamaton. Hänen rehevä olemuksensa ja loputon energiansa tekivät hänestä ihmisen, joka erottui missä tahansa seurueessa.
— Hei… Anna sanoi hämmentyneenä avatessaan oven.
Hänen kasvoillaan oli herkälle iholle tarkoitettu naamio, ja hiuksissa keikkuivat papiljotit.
— No terve, ystävä hyvä! Onneksi ette vielä nukkuneet. Me oltiin tässä lähistöllä kävelyllä, ja metro ehti mennä. Niinpä meidän täytyy jäädä teille yöksi, Sari ilmoitti ja tunki saman tien Annan ohi asuntoon.
Hänen perässään sisään ahtautui hänen miehensä Jukka sekä heidän poikansa Onni.
— Missä se velipoika on? Mikael! Mitä sinä siellä makaat? Ylös siitä, sisko tuli kylään! Sari karjaisi ja purskahti nauruun.
Se nauru muistutti Annan korvissa yhtä aikaa virtahevon mylvähdystä ja norsun hikkaa. Hänen silmäkulmansa alkoi nykiä. Siinä hetkessä hän ymmärsi, että rauhallinen ja mukava ilta oli lopullisesti pilalla.
— Anna! Mitä sinä siihen jähmetyit? Ala kattaa pöytää. Rakkaat sukulaiset ovat nälissään matkan jäljiltä.
Anna loi mieheensä hyvin puhuvan katseen. Mikael vain kohautti olkapäitään ja mutisi:
— Mennään me sillä välin olohuoneeseen ja katsotaan telkkaria. Anna laittaa meille jotain kevyttä iltapalaa. Miehet, futis päälle!
Anna jäi katsomaan vuoroin miestään, vuoroin seitsemänvuotiasta Onnia, joka kiipesi lenkkarit jalassa hänen lempinojatuoliinsa. Laiha ja vähän nuutuneen näköinen Jukka taas huokaisi haaveilevasti:
— Jalkapallon kanssa olisi kyllä sipsejä hyvä olla. Mitä luulet, Sari, löytyyköhän Annalta jotain, millä ne saisi alas?
— Mitä sinä taas luulet, Mikael, Anna sanoi hiljaa mutta jäätävästi, — onko Jukalla varahampaita mukana?
Jukka kakisteli kurkkuaan, ja Sari röhähti jälleen nauruun.
— No sinä se osaat, kuomaseni! Hyvä on, näytä nyt tätä valtakuntaasi, niin autan vähän.
— Totta kai. Odotan vain ensin, että Onni pyyhkii nojatuolini puhtaaksi.
— Voi mikä hulivili! Onni, kengät otetaan pois jo eteisessä!
Poika ei irrottanut katsettaan puhelimesta. Hän potkaisi lenkkarit lattialle ja työnsi sitten sormen nenäänsä niin itsevarmana kuin olisi ratkaissut jonkin suurenkin ongelman.
Anna irvisti, haki kylpyhuoneesta rätin ja ojensi sen Sarille.
— Tässä. Puhdista tuoli. Sen jälkeen voin esitellä paikkoja.
— No jopas on vastaanotto… vieraanvaraisuus oikein tulvii yli äyräiden, Sari mutisi ja työnsi rätin pojalleen.
Onni nyökkäsi, mutta ei tehnyt nojatuolille yhtään mitään.
Anna oli päättänyt selvitä tilanteesta mahdollisimman vähällä. Hän tekisi muutaman voileivän, kutsuisi heille taksin ja lähettäisi koko seurueen takaisin sinne, mistä olivat tulleetkin. Makkaraa viipaloidessaan hän kuuli kuitenkin keittiöstä oudon maiskahtavan äänen. Kun hän kääntyi, hän näki Sarin seisovan hellan ääressä kauha kädessään. Tämä oli ammentanut punajuurikeittoa suoraan kattilasta ja söi sitä ilman lautasta.
Sari hymyili, mutta unohti niellä. Keitto valui hänen leualleen ja siitä edelleen puserolle.
Häntä ei nolottanut vähääkään. Sari pyyhkäisi kasvonsa puseron helmalla, riisui koko vaatteen ja ojensi sen Annalle.
— Pesaisetko tämän, jooko? Teillä on niin hieno pesukone. Meillä on vanha romu, tuollaisesta voin vain haaveilla.
Anna avasi suunsa vastatakseen, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei hän ehtinyt edes suuttua kunnolla. Likainen vaate käsissään hän oli juuri puhkeamassa vastalauseeseen, kun Onni ilmestyi keittiön oviaukkoon.
— Mun pitää vessaan. Onko siellä pistorasiaa?
— Ei ole, Anna vastasi ymmällään. — Mihin sinä sitä tarvitset?
— Jukka! Sari karjaisi. — Onnilla on vessahätä!
Seuraavat kymmenen minuuttia koko porukka ryntäili ympäri asuntoa etsimässä jatkojohtoa. Onnin vatsa oli kuulemma herkkä. Hän kävi vessassa harvoin, viipyi siellä kauan ja suostui istumaan siellä vain puhelimen kanssa. Juuri nyt akku oli tietenkin loppumassa.
Kun lapselle oli lopulta järjestetty sähköä vessaan asti, aikuiset palasivat keittiöön. Pyykinpesusta oli selvästi tulossa illan seuraava kiistanaihe.