– Asunto on tästä lähtien meidän, koko suvun koti! Sinä olet täällä talon isäntä… Ja tuo, — anoppi huitaisi kättään Lauran suuntaan, — voi sulkea kalan suunsa ja pysyä poissa tieltä!
Heidän ensikohtaamisensa ei ollut mitään elokuvamaista salamaniskurakkautta. Se oli pikemminkin hämmentynyt “anteeksi”, ruuhkaisessa bussissa, kun Mikael astui vahingossa Lauran varpaille. Laura ei kuitenkaan tiuskaissut, vaan hymyili — ujosti, lämpimästi ja niin aidosti, että Mikael jäi katsomaan häntä kuin olisi löytänyt jotain odottamatonta.
Vuotta myöhemmin pidettiin pienet häät. Ei koreilua, ei turhaa loistoa, vain läheisimmät ihmiset. Lauralla oli yksinkertainen paitamekko, Mikaelilla puku ilman solmiota, rannalla avattu kuohuviinipullo ja lokkien kirkuna häämarssin sijasta. “Lähdetään”, Mikael kuiskasi ja suuteli häntä. Silloin Laura ymmärsi, ettei mies puhunut autosta tai häämatkasta, vaan kaikesta siitä, mikä heitä odotti.
He muuttivat Lauran pieneen, mutta lämpimään kaksioon. Siellä tuoksui kahvi, vanha puu ja sellainen tulevaisuus, johon uskalsi luottaa. Ensimmäiset kuukaudet olivat pehmeitä ja makeita kuin hunaja. He opettelivat toistensa tapoja: Mikael keitti aamuisin kahvin, Laura lauloi suihkussa nuotin vierestä ja kovaa, eikä kumpikaan pyöritellyt silmiään. “Lento sujuu, kapteeni?” Mikael kysyi joka aamu. “Valmistaudutaan laskuun”, Laura nauroi vastaukseksi.
Sitten heidän elämäänsä putosi varjo. Sen nimi oli Helena.
Hän ei saapunut kylään kuin vieras, vaan kuin tarkastaja, jolla oli omasta mielestään täydet valtuudet. Aluksi kaikki naamioitiin harmittomiksi neuvoiksi: “Täällä vetää, Mikael-parka palelee vielä” tai “Laura-kulta, punajuurikeiton kuuluu olla täyteläistä, ei mitään laihaa värjättyä vettä.”
Pian neuvot muuttuivat järjestelyksi. “Minä vain vähän paransin keittiön toimivuutta”, Helena ilmoitti. Laura siirsi paistinpannut hiljaa takaisin paikoilleen ja tunsi, kuinka sisällä alkoi kasvaa vaimea, raskas ärtymys. Hän puri hammasta. Hyvät tavat, kasvatus ja äidin sanat kaikuivat mielessä: “Kestä, tyttö, hän on kuitenkin miehesi äiti.”
Mutta jokaisella kärsivällisyydellä on rajansa. Lauran raja tuli vastaan lipaston kohdalla.
Eräänä päivänä Laura palasi töistä tavallista aikaisemmin.