joka oli nähnyt jotakin, Nieminen jatkoi matalalla äänellä. – Ja alan uskoa, että kaltereiden takana on väärä mies.
Kahdensadan mailin, siis runsaan kolmensadan kilometrin päässä, Dallasin laitamilla, 68-vuotias eläkkeelle jäänyt puolustusasianajaja Helena Laine oli vähällä pudottaa kahvikuppinsa nähdessään uutislähetyksen.
Uransa alkuvuosina hän oli epäonnistunut kerran: hän ei ollut saanut pelastettua syytöntä miestä. Se tapaus oli jäänyt hänen mieleensä kuin haava, joka ei koskaan täysin umpeutunut.
Kun Mikael Korhosen kasvot ilmestyivät televisioruutuun, Helena tunnisti hänen silmistään saman ilmeen. Sen hiljaisen, väsyneen kauhun, jota viaton ihminen kantoi, kun kukaan ei enää kuunnellut.
Muutamaa tuntia myöhemmin Helena istui jo työpöytänsä ääressä ja kävi läpi viisi vuotta vanhaa tutkinta-aineistoa Mikaelin vaimon murhasta.
Löydöt eivät rauhoittaneet häntä. Päinvastoin.
Syyttäjä, jonka johdolla Mikael oli aikanaan tuomittu — nykyinen tuomari Jukka Salonen — oli ollut henkilökohtaisissa liikesuhteissa Mikaelin nuoremman veljen, Antti Korhosen, kanssa. Juuri Antti oli perinyt suurimman osan vanhempiensa omaisuudesta pian sen jälkeen, kun Mikael oli pidätetty.
Vielä oudommalta vaikutti se, että Mikaelin vaimo Johanna Korhonen oli kuolemaansa edeltäneinä viikkoina tutkinut pankkipapereita, tiliselvityksiä ja juridisia asiakirjoja.
Helena alkoi yhdistellä yksityiskohtia, joiden ohi muut olivat kulkeneet liian kiireesti — tai joita he eivät olleet halunneet nähdä lainkaan.
Samaan aikaan Aino oli vankilavierailun jälkeen vajonnut lähes täydelliseen hiljaisuuteen. Osavaltion lastenkodissa, jossa hän oli asunut kuusi kuukautta Antti-setänsä holhouksen alaisena, hän ei enää puhunut. Hän vastasi vain piirtämällä.
Yksi kuva pysäytti kaikki, jotka sen näkivät.
Siinä oli talo. Lattialla makaava nainen. Hänen ylleen kumartunut mies sinisessä paidassa. Ja käytävän varjossa pieni hahmo, joka piileskeli.
Mikaelilla ei ollut koskaan ollut sinistä paitaa.
Antti sen sijaan käytti sellaista melkein aina.
Teloitukseen oli aikaa alle 30 tuntia, kun Helena sai puhelun mieheltä, joka oli ollut kadoksissa viisi vuotta: perheen entiseltä puutarhurilta Sami Lehtoselta.
– Näin, mitä sinä yönä tapahtui, hän sanoi.